7.5 Suomen aseman ja näkymien arviointia

7.5.1 Suomi pohjoismaana, EU:ssa ja globalisaatiossa
Suomen asema vakiintunut
Suomi on 15 vuoden kuluessa vakiinnuttanut asemansa Euroopan unionin jäsenmaana, joka mielletään kuuluvaksi pohjoismaihin. Pohjoismaisuus on viiteryhmänä edelleen tärkeä historiallisista, maantieteellistä ja myös yhteiskunnallisista syistä. EU-politiikassa pohjoismainen ryhmä ei kuitenkaan ole toiminut kovinkaan yhtenäisenä, ja pohjoismaiden turvallisuuspoliittiset perusratkaisut poikkeavat toisistaan suuresti.

Pohjoismaat
Kaikki pohjoismaat ovat mukana Euroopan unionin toiminnassa vähintään Euroopan talousalueen puitteissa. Vaikka Norja ja Islanti eivät ole EU:n jäseniä, nekin kuuluvat useimpien EU-maiden mukana vapaan liikkumisen Schengen-alueeseen, mikä voidaan ymmärtää jo pitkään voimassa olleen pohjoismaisen passivapausalueen perinteen jatkamiseksi.

”Pohjoismainen malli”
Pohjoismaiden taloudet ovat pitkälle integroituneet, ja kokemukset ovat olleet myönteisiä. Huolimatta erilaisista valuutoista myös rahaliikenne toimii hyvin pohjoismaiden välillä. Kulttuurivaihto on jo pitkään ollut vilkasta, ja työskentely naapurimaissa luontevaa. Yhteiskunnalliset rakenteet ja toimintatavat ovat siinä määrin yhtäläisiä, että kansainvälisestikin tunnetaan ”pohjoismainen malli”.

”Pohjoismainen yhteisö”
Pohjoismainen yhteistyö on siis toiminut hyvin monella alalla, joten on oikeutettua puhua ”pohjoismaisesta yhteisöstä”. Kuitenkin turvallisuuspolitiikassa perusratkaisut ovat toisistaan poikkeavia, eikä varsinkaan sotilasalalla ole integraatiota saatu aikaan. Siihen on syynsä sekä historiassa että maantieteellisissä tekijöissä.

Turvallisuuspolitiikassa jatkuvuutta
Toisen maailmansodan kokemukset selittivät pohjoismaiden tekemiä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja kylmän sodan alkaessa, ja niillä on merkitystä edelleen, vaikka yleistilanne on perustavasti muuttunut. Turvallisuuspolitiikalle tunnusomaista on yleensäkin jatkuvuus, jos kokemukset ovat olleet myönteisiä eivätkä dramaattiset tilanteen muutokset vaadi tekemään voimakkaita korjausliikkeitä. Tällainen logiikka näyttää vallitsevan myös pohjoismaiden viimeisimmissä arvioissa.

Sotilasyhteistyö
Helpotukseksi asevoimien kustannusten kohoamisen ongelmaan on ehdotettu pohjoismaisen yhteistyön tehostamista. Yhteistoimintakohteita on löydetty paljon, mutta niiden käytännön toteutus on silti epävarmaa.
Suomi on mukana pohjoismaisessa kriisinhallintayhteistyössä ja eräissä muissakin puolustus- ja turvallisuusalan hankkeissa. Merivalvontaa hoidetaan Ruotsin kanssa yhteistyönä, ja sen laajentaminen myös ilmavalvontaan on kehitteillä. Sen sijaan on vaikea nähdä syvemmän operatiivisen yhteistyön tehostamistarpeita ja -mahdollisuuksia. Norjalla on pääasiallisena toiminta-alueenaan pohjoinen Atlantti ja Ruotsilla eteläinen Itämeri. Suomella ei ole sotilaallisia voimavaroja eikä intressejä ulottaa toimintaansa noille alueille, eivätkä myöskään läntisten naapurien sotilaalliset intressit ulotu tänne asti kovin voimakkaina.

Siviiliyhteistyö
Siviilimäistä yhteistyötä onnettomuuksiin ja muihin kriiseihin varautumisessa sekä rikollisuuden torjunnassa on kehitetty pohjoismaiden kesken jo pitkälle. Sitä on voitu myös laajentaa Itämeren piiriin ja pohjoisille merialueille. Hallitusten ja viranomaisten kesken on tehty yhteistyösopimuksia, ja puitteet ovat muutenkin verraten hyvässä kunnossa, mutta silti tietojen vaihdossa ja arkipäiväisessä yhteydenpidossa on paljon kehittämistä.

Suomen asema muutoksessa
Suomen asema maailmanlaajuisessa kehityksessä on jatkuvan muutoksen tilassa, vaikka sitä ei lähietäisyydeltä ole helppoa nähdä. Syynä on lähinnä se, että globalisaation oloissa tärkein Suomeenkin vaikuttava muutoksen moottori on nykyisin Aasiassa. Sieltä tulevat voimakkaat ulkoiset paineet, jotka pakottavat Euroopan unionin jäsenmaat reagoimaan ajankohtaisiin kehityskulkuihin. Suomenkin suhteellinen asema siis muuttuu, vaikka lähiympäristön tilanne pysyisi vakaana.

Globalisaation vaikutuksia
Toistaiseksi globalisaation vaikutukset Suomeen ovat ilmenneet lähinnä taloudessa sekä tiedonvälityksen ja yhteydenpidon helpottumisena. Turvallisuuspoliittisia heijastusvaikutuksia on todennäköisimmin odotettavissa, jos Aasiassa kehittyy vakavia valtioiden välisiä tai suurten maiden sisäisiä kriisejä. Silloin ne välittyvät Suomeen sekä ulkomaankaupan vaikeutumisena että poliittisesti ensi sijassa Euroopan unionin ja Venäjän kautta.

Geopoliittinen asema
Suomi on tuollaiselta kannalta katsottuna osallisena myös turvallisuuspoliittisessa globalisaatiossa. Euroopan unionin jäsenyys on laajentanut merkittävästi osallistumista maailmanpolitiikkaan, sillä EU on maailmantaloudessa voimakas ja aktiivinen toimija sekä luonteeltaan moderni talousyhteisö ja yhä enemmän myös turvallisuuspoliittinen liitto.
Geopoliittisesti määritettynä Suomi sijaitsee EU:n koillisella rajalla ja euraasialaisen suurvallan naapurina. Vaikka Venäjän talous on jo vahvasti kytkeytynyt maailmantalouteen, sen turvallisuuspolitiikassa vallitsee hyvin perinteinen ajattelu, jossa suojautumisella ulkoisia uhkia vastaan ja oman alueen hallinnalla tarvittaessa sotilaallista voimaa käyttäen on keskeinen sijansa.

7.5.2 Turvallisuus- ja puolustuspoliittisia näkymiä
Peruslinjan jatkuvuus
Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan on Euroopan tilanteen rauhoittumisella 2000-luvun alussa ja samalla kiihtyneellä maailman voimasuhteiden muutoksella ollut huomattavia vaikutuksia, vaikka niistä ei ole vielä helppoa vetää pitkälle ulottuvia johtopäätöksiä. Siksi Suomessa on oltu hyvin varovaisia tekemään muutoksia vallitseviin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan peruslinjauksiin. Varovaisuuteen vaikuttavat sekä historialliset kokemukset että geopoliittiset arviot.

Sotilaspoliittisesti myönteistä kehitystä
Sotilaspoliittisissa arvioissa on todettu Euroopan ja maailman yleistilanteen muutoksen vaikutukset Suomelle yleisesti myönteisiksi. Kun maailman konfliktien painopiste on siirtynyt Lähi-itään ja eteläiseen Aasiaan, ei tänne sivusuunnalle ole odotettavissa merkittäviä sotilaallisia keskityksiä eikä myöskään suurvaltojen strategisista varautumistoimista aiheutuvia uusia uhkia. Pohjoisen jäämeren alue on kuitenkin nousemassa kiinnostuksen kohteeksi lähinnä energiavarojensa vuoksi.

Pohjois-Eurooppa vakaata aluetta
Kylmän sodan aikaisen sotilaallisen jännityksen asetelman paluusta Pohjois-Eurooppaan ei ole mitään merkkejä näkyvillä, eivätkä niin suuret muutokset maailmantilanteessa voi tapahtua kovinkaan lyhyessä ajassa. Ruotsalaisarvioissa on päädytty ainakin muutaman vuoden varoitusaikaan, ennen kuin sotilaallisen hyökkäyksen uhka Ruotsia vastaan voisi jälleen ajankohtaistua. On otettava huomioon, että kylmän sodan blokkijako ja sotilaalliset keskittymät Euroopassa syntyivät toisen maailmansodan jälkitilanteessa, jolloin vaikutusalueita jaettiin maailmanlaajuisesti uudelleen. Nyt vastaavat potentiaaliset suuren blokkijaon rintamat voisivat olla Aasiassa.

Heijastusvaikutukset mahdollisia
Silti on pidetty mielessä, että Suomi yhä sijaitsee geopoliittisesti ja geostrategisesti verraten aralla vyöhykkeellä Venäjän naapurissa, jolloin tulevaisuudessa ehkä kaukanakin alkavat suurvaltakriisit saattavat heijastua tänne. Suomea ei voida pitää erityisen uhanalaisena alueena, vaan kysymys on lähinnä mahdollisuudesta joutua epäsuorasti suurvaltaselkkausten vaikutuksien piiriin.

Suomalaiset tilannearviot
Euroopan unionin tai Naton puitteissa tehdyt tilannearviot eivät sellaisenaan ole päteviä Suomen uhka-arvioiden pohjaksi, eivätkä turvallisuuspolitiikan linjaukset Suomessa välttämättä vastaa muiden EU-maiden ratkaisuja, sillä maantieteelliset tekijät ja historialliset kokemukset tuottavat erilaisia johtopäätöksiä.
Yleistilanteen kehityksessä 2000-luvun alkuvuosina ei Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kannalta ole tapahtunut mitään ratkaisevasti uutta, vaan kylmän sodan jälkeinen rauhallinen asetelma on Pohjois-Euroopassa vakiintunut. Suurvaltojen siirrettyä sotilaallista painopistettään Lähi-itään ja Aasiaan on Suomen puolustuksen uhkakuva suuresti helpottunut, mutta myöskään tehokkaita apuvoimia ei tänne tulisi, jos haluttaisiin puolustus rakentaa sotilasliiton tuen varaan.

Turvallisuupolitiikan kokonaisuus
Kysymys turvallisuuspolitiikan peruslinjan määrittämisestä, siis puolueettomuudesta, liittoutumattomuudesta tai sotilasliittoon pyrkimisestä, sisältää luonnollisesti monia erilaisia näkökohtia, joista sotilasstrategiset seikat ovat vain yksi ainesosa muiden joukossa. Turvallisuuspolitiikan kokonaisuuden toimivuuden vaatimus on joka tapauksessa ratkaisevan tärkeä, joten se edellyttää, että kaikkien osatekijöiden tulee olla kunnossa.

Oman alueen puolustaminen
Vaatimus oman alueen puolustuskyvystä koetaan Suomessa itsestäänselvyydeksi, sillä missään muualla siitä ei kanneta huolta vaan ollaan tyytyväisiä nykytilan jatkumiseen. Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on korostettu tarvetta säilyttää Pohjolan tilanne vakaana ja sotilasasioissa päätösvalta omissa käsissä, jolloin on vedetty rajaa kansainväliseen sotilasyhteistyöhön osallistumisen ja sotilaallisen liittoutumisen välille. Suomalaiset eivät ole osoittaneet halukkuutta myöskään osallistumiseen taistelutehtäviin ulkomailla, vaan rauhanturvaaminen on katsottu riittäväksi sotilaallisen kriisinhallinnan alalla, ja sen osaamisesta on jo saatu runsaasti näyttöjä. Nämä linjaukset on myös vahvistettu lainsäädännössä.

Muutospaineita kokonaismaanpuolustuksen järjestelyissä
Vaikka sotilaspoliittiset perusteet eivät ole mullistavasti muuttuneet, on muilla turvallisuuspolitiikan ja kokonaismaanpuolustuksen lohkoilla esiintynyt ajankohtaisia muutospaineita, joita on pyritty ottamaan huomioon valtioneuvoston joulukuussa 2010 hyväksymässä yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa. Sen mukaisesti yhteiskuntaa ja kansalaisia suojataan erilaisia uhkia vastaan kaikissa tilanteissa, alkaen normaaliaikojen häiriöistä ja onnettomuuksista aina sodan kaltaisiin poikkeusoloihin.

Valmiuden ylläpito
Suomessa on ollut toimiva kokonaismaanpuolustuksen järjestelmä vaikeita kriisitilanteita varten. Viimeaikaiset tehostamisvaatimukset ovat kohdistuneet nimenomaan normaaliaikojen yllättäen sattuvien onnettomuus- ja muiden kriisitilanteiden hallintaan. Kun yhteiskunnan eri lohkojen varautumisen puitteet on turvallisuusstrategian puitteissa saatettu ajan tasalle, tehtävää riittää erityisesti koulutuksen, johtamisen ja toimintavalmiuden ylläpidon edelleen kehittämisessä.

Kattava varautumisjärjestelmä
Olennaista on, että maan kaikkia voimavaroja voidaan käyttää tehokkaasti yhteisten turvallisuuspäämäärien hyväksi, mikä tarkoittaa yhteiskunnan toiminnan sekä kansalaisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden suojaamista perusrakenteeltaan mahdollisimman yhtenäisellä ja kaikki tilanteet kattavalla varautumisjärjestelmällä. Tämä vaatii eri hallinnonaloilla viranomaisyhteistyön kehittämistä muun muassa yhtenäistämällä tai muokkaamalla muuten yhteistyökelpoisiksi johtamisjärjestelmiä, koulutusta ja varustehankintoja.

Luottamusta herättävä turvallisuuspolitiikka
Yleisarviona voidaan siis esittää, että Suomen turvallisuuspoliittinen asema on kylmän sodan jälkeen selvästi parantunut, eikä myöskään meneillään olevaa maailmanpolitiikan suurta murrosvaihetta ole aihetta kokea uhkaavaksi. Suomella on hyvät mahdollisuudet toimia sekä EU:n puitteissa että ylläpitää läheisiä taloudellisia ja poliittisia suhteita myös voimistuvaan itään, mikä tarkoittaa erityisesti Venäjää, Kiinaa ja Kaakkois-Aasian maita. Näille hankkeille edellytyksenä on, että Pohjolan tilanne kyetään ulko- ja turvallisuuspoliittisin toimin säilyttämään edelleen vakaana ja Suomi edelleen harjoittaa johdonmukaista, ulkomailla luottamusta herättävää turvallisuuspolitiikkaa.

Kirjallisuutta:

Internetissä: