7.4 Yhteiskunnallinen kehitys

7.4.1 Puolueiden voimasuhteet ja hallitukset
Ei suuria muutoksia

Eduskuntavaaleissa ei viime vuosikymmeninä ole tapahtunut mullistuksia puolueiden voimasuhteissa, vaan kannatuksen heilahtelut ovat suurten puolueiden osalta olleet korkeintaan 5-7 prosenttiyksikön luokkaa edellisiin vaaleihin verrattuina. Suurimpiin kuului Suomen keskustan 15 eduskuntapaikan vaalivoitto vuonna 1991, jolloin puolue hyötyi oppositioasemastaan lamaan ajautumisen tunnelmissa. Pääministeri Esko Ahon ”porvarihallitus”, jossa olivat keskustan lisäksi kokoomus, ruotsalainen kansanpuolue ja kristillinen liitto, joutui tekemään vaikeita taloudellisia ratkaisuja ja toteuttamaan monen peruskannattajansa vastustaman EU-jäsenyyden. Johtavaa hallituspuoluetta keskustaa hajotti myös vuoden 1994 presidentinvaali, ja eduskuntavaaleissa 1995 sille tulikin selvä tappio.

Lipposen ”sateenkaarihallitus”
Vuoden 1995 eduskuntavaaleissa oppositiossa olleet sosialidemokraatit kohottivat paikkalukunsa 48:sta 63:een. Puolueen puheenjohtaja Paavo Lipponen muodosti kokoomuksen, vihreiden, ruotsalaisten ja vasemmistoliiton kanssa laajapohjaisen ”sateenkaarihallituksen”. Tämän pääpuolueiden osalta erittäin EU-myönteisen hallituksen aikana talous vahvistui voimakkaasti ja työttömyysluvutkin alkoivat hieman laskea. Myös vasemmistopuolueiden kannatus heikkeni, mutta vuoden 1999 vaalien jälkeen Lipposen toinen hallitus saattoi jatkaa lähes entisessä kokoonpanossaan.

Pienpuolueet eivät menestyneet
Suomen maaseudun puolue (SMP) ei 1990-luvun alkupuolella kyennyt käyttämään hyväksi talouslaman herättämää tyytymättömyyttä ja kansan keskuudessa vaikuttanutta laajaa EU-vastaisuutta vaan hajosi sisäisiin ongelmiinsa. Myöskään muut pienpuolueet eivät päässeet kunnolla vauhtiin.

Keskusta nousi valtaan
Vuonna 2003 tulivat yllättäen ulkopoliittiset kysymykset mukaan eduskuntavaalien kamppailuun, kun piti määrittää kantaa Yhdysvaltojen tukemiseen Irakin sodan lähestyessä. Se ei ollut mitenkään pääkysymys mutta saattoi vaikuttaa keskustan menestykseen. Puolue nousi seitsemällä lisäpaikalla suurimmaksi, ja puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki muodosti ”punamultahallituksen”, jossa sosialidemokraatit olivat toisena pääpuolueena. Hän joutui kohta eroamaan, jolloin pääministeriksi tuli Matti Vanhanen.
Keskusta säilyi myös vuoden 2007 vaaleissa niukasti suurimpana, ja Vanhanen jatkoi pääministerinä. Sosialidemokraatit kärsivät kahdeksan paikan tappion ja jäivät oppositioon, jolloin tilalle tuli kokoomus ja syntyi kylmän sodan jälkeisen ajan toinen ”porvarihallitus”.

Uusia näkemyseroja
Puoluekentän perusjako ei muuttunut, mutta pienpuolueiden asema alkoi vahvistua siten, että vihreät saivat jo 15 edustajapaikkaa ja SMP:n seuraajaksi perustettu puolue Perussuomalaiset viisi paikkaa. Vaalikauden aikana perussuomalaisten kannatusluvut jatkoivat kasvamistaan, jolloin puolue nousi samalle tasolle vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa. Vasemmiston kannatusluvut olivat yhä laskusuunnassa.
Verrattuna moneen muuhun EU-maahan Suomessa ovat puolueiden väliset kiistat 2000-luvulla olleet melko vähäisiä, mikä on näkynyt myös kannatuksen vakiintumisena. Vuosien 2008-2009 taloustaantuman ja meneillään olevan euro-kriisin vaikutukset eivät ole vielä tuntuneet täysimääräisesti. Uusia näkemyseroja on noussut maahanmuuttopolitiikasta, hyvinvointivaltion puolustamisesta ja suhtautumisesta Euroopan unionin kehittämiseen. Näissä kysymyksissä erottuu myös globalisaatioon myönteisemmin ja toisaalta kielteisemmin suhtautuvia puolueita, joten sillä tullee olemaan merkitystä 2010-luvun puoluepolitiikassa.

7.4.2 Arvioita Suomen yhteiskuntakehityksestä
Yhteiskuntarakenteen muutos

Yhteiskuntarakenteen muutosta 1990-luvulla on jo ehditty tutkia perusteellisesti ja havaittu sen kiihtyneen talouslaman ja globalisaatiokehityksen myötä. Talouden ”Kiina-ilmiö” eli teollisuustuotannon siirtyminen Aasiaan ja erityisesti Kiinaan on jatkunut 2000-luvun puolella, ja globalisaatio on laajentunut tietotekniikan kehityksen mahdollistamana taloudesta kulttuuriin ja yleensäkin ihmisten sosiaalisen elämän alueille. Uusia Internet-palveluja kuvaava nimitys ”sosiaalinen media” kertoo yhtäaikaisesta yksilöitymisestä ja uudenlaisten sosiaalisten ryhmien muodostumisesta.

Teknologia muuttaa toimintatapoja
Internetin ja matkapuhelimien välityksellä yhteydenpito on yhtäältä helpottunut ja toisaalta pirstaloitunut, jolloin perinteiset joukkoliikkeet, esimerkiksi puolueet, ovat joutuneet luovuttamaan tilaa satunnaisille ryhmittymille, jotka voivat olla myös maailmanlaajuisia. Tietoyhteiskunnan kehitys on vasta alkuvaiheissaan, joten ihmisten sosiaalisen käyttäytymisen ennustaminen on erittäin vaikeaa. Suomi on seurannut näissä asioissa paljolti yleisiä trendejä, mutta epäsuorat vaikutukset esimerkiksi tuotantorakenteeseen voivat olla jossain määrin yleisestä kehityksestä poikkeavia.

Palvelualojen vahvistuminen
Tuorein kehitys on vahvistanut palvelualojen asemaa, sillä jo lähes 90 prosenttia Suomen työvoimasta tuottaa erilaisia palveluja. Se näkyy myös ulkomaankaupassa, jonka piirissä palvelujen tai ”aineettoman tuotannon” osuus on kasvanut moninkertaiseksi viime vuosikymmenellä. Tältä sektorilta on odotettavissa korvausta suurteollisuuden viennin supistumiseen.

Arvostuksien muutos
Työoloja ja työelämää tutkittaessa on saatu kuva muutoksen suuruudesta, mutta johtopäätökset sen merkityksestä vaihtelevat. Tarve työurien pidentämiseen on yleisesti tunnustettu, mutta on saatu myös viitteitä siitä, että suomalaiset eivät ole valmiita tekemään nykyistä enemmän töitä vaan arvostavat yhä enemmän vapaa-aikaa.
Samalla kun vakinaisia työsuhteita on vähennetty, työsuhteen pysyvyys on noussut arvostuksissa. Yhtenä seurauksena viimeisimmästä talouskriisistä on ollut talouskasvun suosion kohoaminen, samalla kun esimerkiksi ilmastonmuutoksen uhkaavuutta ei pidetä aivan yhtä tärkeänä kuin jokin aika sitten. Tämä ei merkitse kuitenkaan kaiken ympäristönsuojelun merkityksen vähättelyä, vaan sen kannatus on edelleen Suomessa korkealla.

Suomen koulutusjärjestelmä
Kilpailukelpoisen tuotannon ehdottomana edellytyksenä pidetään nykyisin tehokasta ja koko potentiaalisen työvoiman kattavaa koulutusta. Suomen koulutusjärjestelmä on aikoinaan ottanut mallia pohjoismaista ja Saksasta, mutta viime vuosina Suomi on noissa maissa kohotettu esikuvaksi peruskoulutuksen järjestelyissä. Toisaalta suomalainen korkeakoulujärjestelmä muistuttaa nykyisinkin saksalaista jakautuen yliopistoihin ja ammattikorkeakouluun. Suomalaisten on ollut helppo sopeutua myös EU:n määrittämiin koulutusjärjestelmän normeihin.

Kansainväliset vertailut
Kansainvälisissä vertailuissa suomalainen peruskoulu on menestynyt hyvin. Se antaa verraten hyvän englanninkielen taidon, mikä helpottaa sopeutumista globalisaation ajan työelämän vaatimuksiin. Mielenkiintoinen seikka PISA-tutkimuksissa on se, että suomalaiset ovat sijoittuneet matemaattis-luonnontieteellisissä aineissa maailman kärkeen yhdessä Japanin, Etelä-Korean ja Hongkongin koululaisten kanssa. On kaikki syy odottaa, että suomalaista koulutusjärjestelmää voidaan edelleen kehittää hyväksi koetulta pohjalta pysymään kansainvälisellä vaatimustasolla.

Yhteiskunnallinen vakaus tärkeä
Maailmassa on menestyneiden valtioiden ohella myös monia epäonnistuneita tai peräti romahtaneita valtioita. Ne ovat yleensä sisäisistä syistä hajonneita, eikä yhteiskunnallisen vakauden saavuttaminen tule olemaan helppoa. Myös näennäisesti vakaita hallituksia ja yhteiskuntia voi uhata nopea romahdus, jos jokin riittävä ärsyke saa kansannousun aikaan tai talouden perusta horjuu. Taustalla on useimmiten laaja korruptio, jolloin maan johtajat keskittyvät rikkauksien keräämiseen ja oman valtansa pönkittämiseen.

Korruption torjunta
Suomen kannalta huolestuttavaa on, että mittavaa korruptiota on tullut esille myös EU:n ”ytimessä” euro-alueella. Korruption lonkerot ulottuvat helposti Suomeen asti tai ovat kotoperäisiä. Ihmisten oikeustaju joutuu paljastuneista suurista kavalluksista ja veronkiertotapauksista kovalle koetukselle, mutta myös yleinen ”harmaa talous” vie uskoa viranomaisten kykyyn ylläpitää oikeusvaltiota.

Suomen menestystekijät
Suomen menestystekijöistä tärkeimpiä ovat olleet tasa-arvo koulutuksessa, työelämässä ja sosiaaliturvassa sekä yhdenvertaisuus lain edessä. Ne tuottavat yhteiskunnallista vakautta ja antavat hyvät edellytykset taloudelliselle toiminnalle. Toisaalta on saatu hälyttäviä tietoja yhteiskunnasta syrjäytyneiden määrän lisääntymisestä, usein pitkäaikaistyöttömyyden seurauksena. Yhteiskunnallisesta vakaudesta ja turvallisuudesta sekä kansalaisten hyvinvoinnista huolehtiminen on olennainen osa turvallisuuspolitiikan perusrakennetta.


Kirjallisuutta: Heli Arantola, Palveluiden Suomi (EVA raportti 2010); Raimo Blom (toim.), Mikä Suomessa muuttui? Sosiologinen kuva 1990-luvusta (2. p, Gaudeamus, Helsinki 2000); Timo Hämäläinen – Risto Heiskala, Sosiaalliset innovaatiot ja yhteiskunnan uudistumiskyky (Edita, Helsinki 2004); Kansalaisbarometri 2009. Suomalaisten arvioita hyvinvoinnista, palveluista ja Paras-uudistuksesta (STKL, Helsinki 2009); Kenen joukoissa seisot? (EVA, asennetutkimus 2008); Suomalaisten hyvinvointi 2008 (toim. Pasi Moisio, Sakari Karvonen, Jussi Simpura ja Matti Heikkinen. Sosiaali- ja terveysalan kehittämisen keskus 2008); Matti Wiberg, Politiikka Suomessa (WSOY, 2006).

Internetissä: http://www.kansanvalta.fi/Etusivu
http://www.vaalit.fi/
http://www.valtioneuvosto.fi/etusivu/fi.jsp
http://www.eva.fi/julkaisut/
 

[SULJE] [TULOSTA SIVU]