7.1 Sopeutuminen globaalitalouteen

7.1.1 Nousu lamasta vientiteollisuuden voimin
Säädellystä taloudesta vapaakauppaan

Suomi joutui 1990-luvun alussa talouskriisiin vielä perustaltaan kylmän sodan oloihin muokkaantuneella talouden rakenteella, joka vain lakkasi toimimasta uudessa tilanteessa. Vaikka rahamarkkinoita oli vapautettu, monet valtiollisen ohjailun ja sääntelyn piirteet silti vielä vallitsivat. Vapaakauppa Euroopan yhteisön piirissä oli toistaiseksi ulotettu koskemaan vain teollisuustuotteita, joten sen ulkopuolella toimi suuri osa kansantaloudesta.

Markan kurssi jousti
Oma valuutta oli kansallisin toimin vielä ohjailtavissa, joskin oli jo päätetty sopeutumisesta Euroopan yhteisön rahapolitiikkaan, eikä myöskään maailmalta tulevia valuuttakurssipaineita voitu estää. Valuutta oli totuttu devalvoimaan viennin tukemisen vaatiessa, mutta pienen valuutan kiinteän kurssin puolustaminen osoittautui entistä vaikeammaksi, kun talouden perusta muuten horjui ja ulkomaisen lainanoton tarve kasvoi kilpaa korkojen kanssa. Ratkaisuksi ongelmaan löydettiin lopulta markan arvon päästäminen kellumaan, jolloin markkinat päättivät sen kurssista. Tämä osoittautui vientiteollisuuden etuja palvelevaksi sekä muutenkin hyväksytyksi ja toimivaksi järjestelyksi, joten vähitellen rahoituskriisi saatiin hallintaan.

Onnistunutta tutkimusta ja tuotekehittelyä
Valtio ohjasi 1990-luvun puolivälissä määrätietoisesti rahoitusta viennin edistämiseen. Huomattavat panostukset tutkimukseen ja tuotekehittelyyyn tuottivat verraten nopeasti tulosta. Tunnetuin menestystarina tuolta ajalta on Nokian kohoaminen uuden informaatioteknologian laajenevilla maailmanmarkkinoilla matkapuhelinten johtavaksi valmistajaksi.

Globalisaation paineet
Onnistuneen vientikelpoisten tuotteiden kehittelyn ja niiden kotimaisen valmistuksen organisoinnin ansiosta Suomen talous oli hyvässä kunnossa 2000-luvulle tultaessa. Oli kuitenkin selvää, että yhä globalisoituvat maailmanmarkkinat asettaisivat kilpailukyvyn pian ankaraan kokeeseen. Ensimmäiseksi alkoivat teollisuuden matalan jalostusasteen työpaikat kadota ulkomaille. Vaatetusteollisuudessa näin oli tapahtunut, mutta nyt uhkana oli elektroniikkateollisuuden komponenttien valmistuksen käyminen kannattamattomaksi suomalaisella kulujen tasolla.

Kilpailukykyä paremmaksi
Ratkaisua kilpailukyvyn parantamiseksi haettiin ensi sijassa korkean teknologian innovaatioista, joilla säilytettäisiin vaativat työt Suomessa. Suomen Akatemian ohjelmissa korostettiin tarvetta sopeutua globaalitalouteen tutkimus- ja kehitystoiminnalla, jolloin tärkeäksi nähtiin teollisten innovaatioprosessien ohella tutkia myös kansainvälisen talouskehityksen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tähän antoi pohjaa myös globaalien riskien arviointi, jonka avulla pyrittiin määrittämään tarpeita julkisen sektorin palvelurakenteen ja verotuksen muutoksille. Erityisen tärkeäksi nähtiin koulutuksen järjestely, mihin liittyi myös ulkomaisten asiantuntijoiden ja opiskelijoiden houkuttelu Suomeen. Uusia kehittämismahdollisuuksia esitettiin etenkin palvelualoille.

Laatikko: Suomen talouden kansainvälistyminen 2000-luvulla (smm7laat7111)
Laatikko: Tutkimuksia Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi globaalitaloudessa (smm7laat7112)


7.1.2 Sopeutuminen EU:n talouskuriin ja avoimiin sisämarkkinoihin
Suomen talous ”eurokuntoon”

Suomi tavoitteli EU-jäsenyyden myötä myös talous- ja rahaliiton jäsenyyttä, vaikka sen nopeaa toteutumista ei vielä 1990-luvun puolivälissä pidetty todennäköisenä. Vuosikymmenen lopulla kuitenkin taloutta muunnettiin ”eurokuntoon” rahaliiton lähentymiskriteerien mukaisesti, jolloin ongelmana oli erityisesti julkisen velan alentamistarve. Näissä toimissa onnistuttiin, joten Suomi liittyi ensimmäisten joukossa talous- ja rahaliiton viime vaiheeseen, johon sisältyi yhteisvaluutta euron käyttöönotto.

Mukaan EU:n kaikkiin ytimiin
Hallituksen taholta korostettiin, että rahaliiton jäsenyys liittyi pyrkimyksiin mennä mukaan EU:n kaikkiin ”ytimiin”, joissa tehtiin tärkeitä päätöksiä koko Euroopan osalta. Euro-alueeseen liittyminen oli siis vahvasti ideologinen päätös, jolla Suomi kytkettiin kiinteästi läntisen Euroopan yhteyteen. Siten haettiin sekä taloudellista että turvallisuuspoliittista vakautta. Ruotsin jääminen euroalueen ulkopuolelle arvelutti kylläkin vientiteollisuutta, joka pelkäsi kruunun mahdollisten kurssimuutoksien heikentävän kilpailukykyä, kun Suomen valuutta oli sidottuna Euroopan keskuspankin päätöksiin. Ne eivät välttämättä noudattelisi Suomelle tärkeitä suhdanteita. Lähes vuosikymmenen kestänyt nousukausi esti kuitenkin näiden ongelmien esilletulon.

Elinkeinorakenteen muutos 1975-2008
Suomen elinkeinorakenteen muutos helpotti sopeutumista EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja euroalueeseen. Vuonna 1975 alkutuotanto, josta maa- ja metsätalous muodosti pääosan, kattoi yhtä suuren osuuden kuin julkinen sektori, molemmat noin 15 prosenttia työvoimasta. Vuoteen 2008 mennessä alkutuotannon osuus työllisyydestä putosi noin viiteen prosenttiin ja julkisen sektorin osuus nousi 25 prosenttiin. Samalla palvelualojen osuus muutenkin kasvoi voimakkaasti.

Talous kasvoi
Suomen 2,5 miljoonasta työssäkäyvästä ihmisestä vuonna 2007 teollisuudessa työskenteli 423 000 ja terveyspalveluissa 370 000. Talouden taantuman vuosina 2008-2009 teollisuuden työpaikkojen vähentyminen kiihtyi ja erityisesti terveyspalvelujen osuus kasvoi, niin että vuonna 2010 terveyspalvelujen alalla työskenteli jo 15 000 ihmistä enemmän kuin teollisuudessa.
Elintason nousun takasi vuosien 1980-2010 keskimääräinen BKT:n 2,2 prosentin vuosikasvu. Se oli alempi kuin viime vuosisadalla yleensä mutta kehittyneelle taloudelle aivan hyvä saavutus, varsinkin kun otetaan huomioon vakavat taantumat 1990-luvun alussa ja vuonna 2009. Vuosina 1994-2007 vuosittainen talouskasvu oli korkealla, keskimäärin 3,8 prosentin tasolla.

Suomi sopeutui hyvin EU:n sisämarkkinoille
Suomen talouskasvu vuosina 2000 - 2008 ylitti jokaisena vuonna EU-maiden keskiarvon, viitenä vuonna (2000 ja 2004 – 2007) jopa yli prosenttiyksiköllä. Vuonna 2008 kasvu Suomessa hidastui jo selvästi mutta pysyi vielä EU-keskiarvon tuntumassa. Voidaan siis todeta Suomen talouden kokonaisuutena katsottuna sopeutuneen hyvin toimintaan EU:n sisämarkkinoilla.
Tulevien vuosien ennusteet ovat luonnollisesti epävarmoja, mutta yleisesti arvioidaan talouden jatkavan kasvamista noin kahden prosentin vuosivauhdilla. Se mahdollistaisi elintason säilyttämisen ainakin nykyisellä tasolla.

Laatikko: Suomen elinkeinorakenteen muutos 2000-luvun alussa (smm7laat7121)
Laatikko: Suomen sopeutuminen talous- ja rahaliiton sääntöihin (smm7laat7122)
Laatikko: Talouskasvun arvioita vuonna 2010 (smm7laat7123)


7.1.3 Maailmantalouden kriisin 2008–2009 vaikutukset Suomessa
Tuotanto supistui

Maailmanlaajuisen talouskriisin vaikutukset iskivät Suomeen täydellä voimalla vuoden 2009 alussa. Vaikka oma taloudenpito oli kunnossa, vientiteollisuuden tilausten äkillinen katkeaminen pysäytti pyörät monella paikkakunnalla, jolloin koko kansantalous ja sen myötä myös yhteiskunnan toiminta hidastui. Hallitus ryhtyi elvyttämään ottamalla lisää velkaa, jotta työttömyyden nousua voitaisiin hillitä.

Elvytyspaketti
Jo talvella 2009 hallitus laati elvytyspaketin, jonka kokonaisvaikutuksiksi arvioitiin kaksi miljardia euroa. Näillä rahoilla oli määrä turvata noin 25 000 työpaikkaa painottaen sellaisia töitä, jotka saatiin käyntiin nopeasti. Perinteiseen tapaan nämä olivat lähinnä liikenneyhteyksien parannusta ja asuntojen korjausrakentamista. Sen ohella ryhdyttiin valmistelemaan kymmenien miljardien eurojen ”tulevaisuuspakettia”, johon sisällytettiin lähinnä investointeja kotimaahan.

Tulevaisuuspaketti

Investoinneista mittavin oli suunnitelma rakentaa kaksi tai kolme uutta ydinvoimalaa. Oli kuitenkin nähtävissä, että tuollaisten hankkeiden toteutus vie runsaasti aikaa, kuten juuri on koettu Olkiluodon uuden voimalan rakentamisen aikataulujen pettäessä. Ydinvoimalahankkeita puolsi arvio, että niillä olisi heti laajoja heijastusvaikutuksia koko talouden tulevaisuuden odotuksiin. Vuonna 2010 annettiin lupa kahden ydinvoimalan rakentamisen aloittamiselle.

Bruttokansantuote aleni
Elvytystoimista huolimatta tuotanto Suomessa supistui vuonna 2009 lähes kahdeksan prosenttia, mikä alitti selvästi EU:n keskiarvon mutta tuntui jossain määrin kohtuulliselta verrattuna naapurimaa Viron 14 prosentin laskuun. Toisaalta taas Ruotsin talouskasvu on useina vuosina ylittänyt Suomen tason, ja Ruotsi selvisi maailmantalouden taantumasta 2008-2009 selvästi Suomea paremmin.

Sopeutuminen globaalitalouteen
Aasian ja eräiden muiden alueiden vahvistuvien talouksien nopea kasvuvauhti 2000-luvun alkuvuosikymmenellä on myös Suomessa pakottanut pohtimaan keinoja, joilla paremmin voitaisiin sopeutua maailman voimasuhteiden muutoksiin ja globaalitalouden toimintaehtoihin. Huolimatta EU:n sisämarkkinoiden tarjoamista hyvistä mahdollisuuksista oli odotettavissa, ettei sieltä löydy merkittävää kasvuapua, vaan Suomen on käytettävä hyväksi muun muassa sijaintiaan Euroopan unionin koillislaidalla suorien taloussuhteiden kehittämiseksi voimistuvaan itään. Näihin kuuluvat sekä lähialueet Venäjällä että Kaukoidän markkinat.

Laatikko: Talouskriiseihin varautuminen (smm7laat7131) (Pentti Vartian art. Kriisin jälkeen... s. 83)
Laatikko: Kokemuksia vuosien 2008-2009 talouskriisistä (smm7laat7132)
Laatikko: Julkisen talouden rahoitusongelmat 2010-luvulla (smm7laat7133)


Kirjallisuutta: Ennustuksesta jälkiviisauteen (toim. Bertil Roslin, Sitra, Helsinki 2010); Risto Hyvärinen – Jaana Pukkila, Katse itään, kuinka Aasian nousu muuttaa maailman (Atena, Jyväskylä 2009); Marginaalista ytimeen. Suomi Euroopan unionissa 1989-2003 (2006); Juhana Vartiainen ym. Rahaliitto ja Eurooppa (Sitra, PS-Kustannus 1999).

Internetissä: http://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-09-07_003.html
http://www.sitra.fi/julkaisut/Raportti66.pdf?download=Lataa+pdf
http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/euro_ja_talous/index.htm?year=2010
http://www.bof.fi/bofit

 

[SULJE] [TULOSTA SIVU]