Euroopan unionin laajentuminen ja tiivistäminen
merkitsee myös blokkiutumista
uusine
jakolinjoineen nimenomaan suhteessa
itään, ellei rajoille kyetä
muodostamaan
“ohennusvyöhykkeitä” tai toimivia
liitännäisjäsenyyksiä, kuten
aikoinaan
komission puheenjohtaja Jacques Delors
esitti tehtäväksi
alkuperäisen Euroopan
yhteisön naapureiden kanssa. Suhtautuminen
Turkin ja
Ukrainan jäsenyyteen määrittää
selvästi Euroopan unionin rajoja,
puhumattakaan suhteesta Venäjään. |