Yhteistyön sävyttämässä ilmapiirissä 1990-luvulla oli vielä
verraten helppoa
luvata Euroopan unionin laajentamista ja
”viimeistenkin raja-aitojen
poistamista”, kuten sanonta kuului.
Unionin ensimmäinen laajennuskierros oli
helppo, sillä jäseniksi
vuonna 1995 liittyi kolme rikasta Efta-maata,
Itävalta, Ruotsi ja
Suomi, jotka olivat jo vähitellen ehtineet sopeutua
yhteiseen
vapaakauppa-alueeseen. Vanhojen EU-maiden ei tarvinnut
tukea niitä
rakennerahastoista, kuten oli tuettu edellisen
vuosikymmenen laajennuksissa
Espanjaa, Portugalia, Irlantia ja
Kreikkaa. Silloinkin laajennus tapahtui
vähitellen, joten
taloudellinen rasitus ei muodostunut suureksi. |