Myös sotilaallisen kriisinhallintakyvyn tehostamiseen
suhtaudutaan länsieurooppalaisissa EU- ja Nato-maissa
entistä pidättyvämmin. Kokemukset
Irakista ja
Afganistanista ovat osoittaneet voimavarojen
rajallisuuden, joten
uusiin vastaaviin hankkeisiin
maanosan ulkopuolelle ei ole halukkuutta.
Euroopan unionin piirissä ollaan valmiimpia
tehostamaan siviilimäisiä
konfliktien ja kriisien
hallintatoimia, joihin kuuluu myös poliittisen ja
taloudellisen vakauden edistäminen perinteisellä
kehitysyhteistyöllä. Samalla
toimintaa pyritään
entistä tarkemmin rajoittamaan Eurooppaan
ja lähialueille,
Afrikka ja latinalainen Amerikka
mukaan lukien. |