5.6 Ilmastonmuutokseen varautuminen

5.6.1 Ennusteet ilmastokehityksestä
Ilmaston lämpeneminen

Ennusteet maapallon ja eri alueiden ilmastonmuutoksesta perustuvat ensi sijassa arvioihin ilmaston lämpenemisestä. On havaittu, että viime vuosikymmenien aikana maapallon alailmakehän ja merien keskilämpötilan nousu on ollut merkittävää, ja tämän kehityksen arvioidaan jatkuvan.
Hallitustenvälisen ilmastopaneelin (IPCC) mukaan ilmaston lämpeneminen on havaittu tosiasia, mutta sen syistä ja seurauksista on jossain määrin erimielisyyttä. Vuosisadan kuluessa keskilämpötila on noussut yhden Celsius-asteen verran. Hyvin todennäköisesti lämpötilojen nousu aiheutuu ihmiskunnan tuottamista kasvihuonekaasu- ja nokipäästöistä. Lämpötilojen arvioidaan kohoavan tämän vuosisadan aikana 2-4 Celsius-astetta.

Äärimmäisiä sääilmiöitä
Lämpötilojen kohoaminen tuottaa merenpinnan nousun ja muutoksia sademääriin. Äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät, jolloin muun muassa sateiden voimakkuus kasvaa Euroopan pohjoisosissa, kun taas Välimeren alueella kuivuus lisääntyy. Maapallonlaajuisia seurausvaikutuksia ovat aavikoitumisen jatkuminen ja jäätiköiden sulaminen.

Konfliktien syy?
Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat alueellisesti hyvin erilaisia ja lisäävät myös konfliktien mahdollisuutta. Esimerkiksi Keski-Aasiassa arvioidaan, että Kirgisian jäätiköt pienentyvät 25-40 % vuoteen 2025 mennessä. Kuivuus koettelee edelleen Aral-järven seutua, eikä puuvillan kastelujärjestelmille riitä vettä. Vesivarat ovat Kirgisialla ja Tadzhikistanilla, kun taas öljy- ja kaasuvarat Uzbekistanilla, Kazakstanilla ja Turkmenistanilla, mistä helposti seuraa näiden maiden välisiä kiistoja, joissa myös Kiinalla on kasvava rooli. Epäsuorana vaikutuksena on islamistien kannatuksen kasvu.

5.6.2 Kansainväliset sopimukset
Kioton sopimus

Kansainväliset toimet on YK:n johdolla kohdistettu ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen. Tärkein on vuonna 1997 allekirjoitettu ja 2005 voimaan tullut Kioton pöytäkirja, jonka tavoitteena on kasvihuonepäästöjen rajoittaminen. Siihen on yhtynyt suurin osa maailman valtioista, mutta Yhdysvallat jätti tämän vuoteen 2012 ulottuvan sopimuksen ratifioimatta.
Kööpenhaminan ilmastokokous 2009 ei tuottanut uutta sitovaa sopimusta, mutta useat maat ilmoittivat vapaaehtoisista vähennyksistä ilmastolle haitallisiin päästöihin.

Cancúnin konferenssi
Cancúnin konferenssissa joulukuussa 2010 vahvistettiin Kioton pöytäkirjan periaatteet edelleen päteviksi. Päämääränä on vähentää maailmanlaajuisesti kasvihuonepäästöjä vuoteen 2020 mennessä vähintään 25-40 prosentilla verrattuna vuoden 1990 tasoon. Teollisuusmaat lupasivat lisäksi pitää kiinni vuoden 2009 tavoitteistaan vähentää hiilidioksidipäästöjä. Sovittiin myös, että jatketaan toimia ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi 1,5 asteeseen siitä tasosta, joka oli saavutettu ennen laajaa teollistumista. Tähän liittyy rahastojen muodostaminen avustuksia varten.

Laatikko: Kioton ilmastopöytäkirja 1997 (smm5laat5621)
Laatikko: Cancúnin sopimus 2010 (smm5laat5622
)

5.6.3 Ilmastonmuutokseen varautuminen EU:ssa
EU esimerkkinä

Euroopan unioni on pyrkinyt olemaan edelläkävijä toimenpiteistä, joilla varaudutaan ilmastonmuutokseen. Tämä ilmeni erityisesti Kööpenhaminan konferenssissa 2009, jolloin EU-maat ilmoittivat vapaaehtoisista toimista lämpenemistä aiheuttavien päästöjen rajoittamiseksi.

Ilmastotavoitteet otetaan huomioon Euroopan unionin ja jäsenmaiden lainsäädännössä sekä tutkimusrahoituksen suuntaamisessa. EU:n lyhyen aikavälin ilmastorahoitus oli vuonna 2010 yhteensä 2,2 miljardia euroa, ja tavoite vuosille 2010-2012 noin seitsemän miljardia euroa.

Vuoden 2010 rahoituksesta noin puolet on käytetty ilmastonmuutoksen hillitsemistoimiin, kolmasosa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja kuudesosa kehitysmaiden metsien tilan heikkenemisen torjuntaan. Ilmastonmuutokseen sopeutumista tukevaa rahoitusta annetaan niille maille, jotka ovat kaikkein köyhimpiä ja haavoittuvimpia ja kärsivät eniten ilmastonmuutoksen vaikutuksista.


Kirjallisuutta: Anthony Giddens, The Politics of Climate Change (Polity Press, Cambridge 2009); Maailmanpolitiikan Atlas (Le Monde Diplomatique 2009), s. 86-87.
Internetissä:, http://unfccc.int/2860.php ,
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=370589&lan=fi ,
http://ec.europa.eu/clima/policies/eccp/index_en.htm  
 

[SULJE] [TULOSTA SIVU]