5.5 Kamppailu raaka-aineista ja vesivaroista

5.5.1 Strategiset raaka-aineet
Kansainvälisen kilpailun kohteena
Strategisiksi nimitetään sellaisia raaka-aineita, jotka ovat tärkeitä tuotannolle ja sodankäynnille ja joista on siinä määrin niukkuutta, että ne ovat kansainvälisen kilpailun kohteina. Raaka-aineiden tärkeys on vaihdellut suuresti riippuen ajankohtaisesta tuotantotekniikasta ja raaka-aineiden käytettävyydestä. Runsaat hiilivarat yhdistyneinä rautamalmin hyvään saatavuuteen mahdollistivat teräksentuotannon ja nostivat aikanaan Englannin, Ranskan, Saksan ja Yhdysvallat maailman teollisen tuotannon kärkimaiksi.
 
Öljyn merkitys säilyy
Historian kuluessa ovat merkittäviksi raaka-aineiksi vuorollaan nousseet kupari, rauta, hiili, öljy, uraani ja uusimpina erikoismetallit, joita käytetään kehittyneen elektroniikan valmistukseen. Myös jalometallit ja timantit kuuluvat strategisten raaka-aineiden ryhmään. Vielä toisen maailmansodan aikana rauta ja hiili olivat tärkeitä ja tavoiteltuja raaka-aineita, mutta nykyisin niistä ei vallitse niukkuutta. Sen sijaan öljy on yhä säilyttänyt suuren merkityksensä.
 
Raaka-aineet ja suurvaltapolitiikka
Venäjällä, Kiinalla ja Yhdysvalloilla on alueillaan runsaasti strategisia raaka-aineita, mutta millään niistä ei ole kaikkia laatuja riittävästi oman taloutensa käyttöön. Siksi raaka-aineiden saatavuus on yhä suurvaltapolitiikan tärkeimpiä kysymyksiä.

Kiina on jo tällä hetkellä maailman suurin raaka-aineiden tuoja. Kiina käyttää erittäin paljon raakaöljyä sekä metalleista muun muassa kuparia, sinkkiä, tinaa ja rautamalmia, ja kulutuksen kasvun arvioidaan jatkuvan. Myös Intia on lisännyt voimakkaasti kysyntää maailman raaka-ainemarkkinoilla kehittäessään talouttaan.
 
Kiinan maametallit
Metallien kysyntä myötäilee vahvasti maailman talouskehitystä, ja vakiintuneet tuottajat kykenevät tyydyttämään kysynnän tavanomaisten metallien osalta. Sen sijaan vallitsee niukkuutta monista erikoislaaduista, erityisesti elektroniikkateollisuuden tarvitsemista ”maametalleista”. Niiden tuotannossa Kiinan asema on niin keskeinen, että se voi myös tarvittaessa säännöstellä vientikauppojaan.
 
Huoltovarmuus ongelmana
Yleisesti arvioidaan, että kamppailu raaka-aineista kiristyy lähivuosina, jolloin raaka-aineiden hinnat asettuvat entistä korkeammalle tasolle ja saatavuus ajoittain vaikeutuu. Etenkin vahvasti vientiin perustuvassa kansantaloudessa, kuten Suomessa, raaka-aineiden toimitusvarmuus on keskeinen kysymys, jonka hoitamiseen tarvitaan tehokkaita huoltovarmuuden turvaamisen alaan kuuluvia toimia.
 
EU:n toimenpiteet
Maailman raaka-ainemarkkinoiden epävarmuuteen vaikuttaa suuresti se, että monet tuottajat ovat poliittisesti epävakaita valtioita, eikä tähän tilanteeseen ole odotettavissa pikaista parannusta. Toisaalta on merkille pantavaa, että raaka-aineiden saatavuus on maailmanmarkkinoilla pääpiirtein turvattu, mutta niiden hinta saattaa kohota korkeaksi. Vakavien kansainvälisten kriisien sattuessa tulee kokemuksien mukaan nopeasti puutetta erityisesti uusimman sotilasteknologian tarvitsemista raaka-aineista.

Raaka-aineiden saatavuutta voidaan kansallisin toimin varmistaa ennen kaikkea kierrätystä tehostamalla ja strategisten raaka-aineiden varmuusvarastoinnilla. Toisaalta Euroopan unionin puitteissa yhteisellä ulko- ja turvallisuuspolitiikalla sekä kauppapolitiikalla pyritään varmistamaan, ettei EU-alue joudu boikottien tai hintakartellien kohteeksi.
 
Laatikko: Strategisten raaka-aineiden varannot ja saatavuus (smm5laat5411)
Laatikko: Elektroniikkateollisuuden erikoismetallien saatavuusongelma (smm5laat5412)
Laatikko: Raaka-aineiden saatavuuden varmistaminen EU:n puitteissa (smm5laat5413)
http://www.kauppapolitiikka.fi/public/default.aspx?contentid=156470&nodeid=41393&contentlan=1&culture=fi-FI , http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2008:0699:FIN:fi:PDF

5.5.2 Energiavarat
Aihe moniin sotiin
Energiavarojen jakautuminen epätasaisesti on ollut aiheena moniin sotiin. Aikaisemmin kysymys oli ennen kaikkea hiili- ja öljyvarojen hallinnasta, sitten tärkeäksi ydinteknologian aikana nousivat uraaniesiintymät, ja nykyisin myös vesivarojen käyttö energiantuotantoon aiheuttaa konflikteja.
 
Öljyn merkitys säilyy
Öljyllä on ollut jo yli vuosisadan ajan ensisijainen merkitys strategisena raaka-aineena, mikä on myös kuvastunut sodissa, joita on käyty öljyvarojen hallinnasta. Öljy on edelleen korvaamattoman arvokas tuote liikenteen ja sodankäynnin palveluksessa, joten siihen kohdistuu erityinen huomio myös kansainvälisessä politiikassa. Maailman öljyvarojen riittävyyttä, hyödyntämistä ja saatavuutta kuluttajille tarkkaillaan myös siinä mielessä, että öljyn markkinahinnalla on selvä yhteys maailmantalouden toimintaan.
 
Persianlahti
Maailman öljyvaroista suurin osa sijaitsee muslimimaissa, vaikka niiden osuus väestöstä on vain 15 prosentin luokkaa ja teollisuudesta vieläkin alhaisempi. Erityisen suuri merkitys on Persianlahden alueella, missä sijaitsee yli puolet maailman hyödynnettävistä öljyvaroista. Persianlahden öljy on myös hyvälaatuista ja helposti saatavilla.
 
Laatikko: Energiavarojen kulutuksen ja saatavuuden suhde (smm5laat5521)
Laatikko: Öljyn kulutuksen ja saatavuuden kehitysarviot (smm5laat5522)
Laatikko: Öljy konfliktien aiheena (smm5laat5523)

5.5.3 Elintarvikkeiden riittävyys
Viljantuotanto
Maapallon viljantuotanto vuosina 1997-2005 kasvoi 6,3 prosentilla, kun väestö kasvoi 10,5 prosentilla. Arvioidaan, että tämä eritahtinen suuntaus jatkuu ja aiheuttaa kasvavia vaikeuksia maailman köyhimmille maille. Viljan viljelyala ei enää kasva, mutta viljelymenetelmät saattavat tehostua tiettyyn rajaan asti.
Viljan hinta nousi vuosina 2007-2008, jolloin oli aihetta puhua ruokakriisistä. Hintataso taas madaltui yleisen maailmantalouden laskusuhdanteen myötä mutta on ollut jälleen vuonna 2010 nousussa. Tähän tärkeänä syynä ovat huonot sääolot suurissa tuottajamaissa. Maailman viljantuotannon arvioidaan supistuneen kaksi prosenttia, ja viljavarastot ovat pienentyneet noin seitsemän prosenttia.
 
Vapaakaupan idea ei toimi
Vaikeudet kohtaavat erityisesti köyhimpiä maita, jotka joutuvat jatkuvasti elämään tuontiviljan varassa. Siihen merkittävänä syynä on rikkaista maista tuodut ylijäämäerät, joita on myyty halvalla ja aiheutettu siten paikalliselle tuotannolle vaikeuksia. Myös maataloustuotannon suuntaaminen vientilajikkeisiin on lisännyt tarvetta tuontiin ja altistanut viljakaupan häiriöille. Näistä syistä on arvioitu, että vapaakaupan idea ei toimi maataloustuotteiden osalta kovinkaan hyvin.
 
5.5.4 Vesiongelmat
Vesipula uhkaa
Viime vuosikymmenien kuluessa on kasvanut huoli veden määrällisestä riittävyydestä talouskäyttöön ja vesistöjen laadullisesta pilaantumisesta. Tähän liittyvät ilmastonmuutoksen aiheuttamat sademäärien vaihtelut, jolloin aavikoituminen lisääntyy kuivuuden johdosta useilla alueilla, kun taas toisilla alueilla tulvien vaara kasvaa.
Luonnon saastuminen ja vesivarojen ehtyminen voimakkaan teollistamisen ja maatalouden tehokastelun vuoksi myötävaikuttivat tuntuvasti Neuvostoliiton hajoamiseen. Kiistoja syntyi erityisesti Keski-Aasian vesivarojen käytöstä. Kiinassa aavikoituminen ja vesistöjen saastuminen on lähinnä seurausta kasvaneesta teollisuuden energiatarpeesta. Vesivarojen käytöstä on siellä tulossa merkittävä sisäisten konfliktien aihe.
 
Kansainvälisiä sopimuksia
Vesistöjen käytöstä on tehty kansainvälisiä sopimuksia, jotka ovat toimineet verraten hyvin. Näihin kuuluvat kulku- ja käyttöoikeudet johonkin yhteiseen vesistöön, yleensä suureen jokeen. YK on tärkein normien säätäjä ja sovittelija, mutta myös Maailman kauppajärjestö (WTO) tuottaa vesien talouskäyttöä koskevia sopimuksia, erityisesti maatalouden alalla.
 
Valtioiden välisiä kiistoja
Pahimmat vesiongelmat ovat Lähi-idässä, Afrikassa ja eteläisessä Aasiassa. Lähi-idässä on vain yksi prosentti maapallon vesivaroista ja viisi prosenttia väestöstä. Israelin ja arabimaiden välisessä konfliktissa vesikysymykset ovat olleet tärkeällä sijalla. Myös Eufrat- ja Tigris-jokien latvavesien hallinta on yhä pahenevien ristiriitojen syy. Kiistan osapuolia ovat Turkki, Syyria ja Irak.
Niilin latvavesistä kiistellään Egyptin, Etiopian ja Sudanin kesken. Myös Intian ja Pakistanin väliset monet riidat sisältävät keskeisesti vesiongelmia. Kashmirin alueella on syntynyt erimielisyyttä Indus-joen patoamisesta.
 
Vesipakolaisia
Keski-Aasiassa riidellään vuoristojen vesivarojen käytöstä. Pääosapuolina ovat yhtäällä Kiina ja toisella puolella Tadzhikistan, Kirgisia ja Kazakstan. Myös Aral-järven ympäristön vesivarojen käyttö on edelleen kiistanalaista.
Maailman taloudellisesti hyödynnettävät vesivarat ovat käymässä vähiin, ja paheneva vesipula on vaikeasti hallittava ilmiö, jonka seurauksena miljoonat ihmiset joutuvat pakenemaan kotiseuduiltaan.
 
Laatikko: Vesivarat konfliktien aiheena (smm5laat5541)
Laatikko: Afrikan vesiongelmat (smm5laat5542)

Kirjallisuutta: Maailmanpolitiikan Atlas (Le Monde Diplomatique 2009);
Internetissä: http://maailma.net/node/245151?s=m ,
http://www.fao.org/docrep/013/al969e/al969e00.pdf ,
http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2008:0699:FIN:fi:PDF ,
http://global.finland.fi/public/default.aspx?contentid=86387 ,
http://www.helsinki.fi/henvi/opetus/JMY09/07_vesipakolaisuus.pdf ,
http://maailma.net/node/148626/1/2254?s=m ,
http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?language=FI&type=IM-PRESS&reference=20080125STO19639