5.4 Latinalainen Amerikka

5.4.1 Talouskriiseistä kasvu-uralle
Sisällissodat päättyivät
Monissa Etelä-Amerikan ja Keski-Amerikan valtioissa kylmän sodan asetelmissa käydyt sisällissodat tai diktatuurien sortotoimet päättyivät 1990-luvulla. Taloudellinen tilanne oli varsinkin sodan kokeneissa maissa huono, mutta vähitellen edellytykset talouskasvulle alkoivat parantua.
Vanha valta piti silti 1990-luvulla yhä otteessaan monia latinalaisen Amerikan maita, sillä koettiin tärkeimmäksi saada taistelut ja terroriteot päättymään kompromisseja tehden.

Demokratiakehitys voimistui
Uuden vuosituhannen alkuvuosina demokratiakehitys voimistui yleisesti latinalaisessa Amerikassa, mihin liittyi myös vasemmistopuolueiden vahvistuminen. Samalla talouskehitys jatkui suotuisana monessa maassa. Brasilia toimi koko maanosan mallimaana kohoten maailmantaloudessa merkittäväksi tekijäksi. Perustavaa muutosta rakenteellisiin ongelmiin ei kuitenkaan ole saatu aikaan, joten useimmissa latinalaisen Amerikan maissa yhteiskunnalliset vastakohtaisuudet ovat vallitsevia ja köyhyys on laajamittaista.

5.4.2 Brasilia nousevana talousmahtina
Etelä-Amerikan suurvalta
Brasilia on Etelä-Amerikan suurin valtio sekä 190 miljoonalla asukkaallaan että laajalla pinta-alallaan. Se on myös maailmanmittakaavassa merkittävä.
Sotilasdiktatuurin kauden ja sen jälkeisen epävakaan jakson jälkeen Brasilian talous onnistuttiin vakauttamaan 1990-luvun puolivälissä, mutta vuosikymmenen lopulla tuli muun muassa Aasian talouskriisistä aiheutuneita takaiskuja. Yhteiskunnallinen uudistustyö jatkui presidentti Lula da Silvan kaudella vuodesta 2002 alkaen, ja siihen liittyi jälleen suotuisaksi kääntynyt talouskehitys.

Monipuolinen talouden rakenne
Brasilian talouden rakenne on monipuolinen sisältäen sekä vahvaa teollisuutta että maataloustuotantoa. Muun muassa lentokonetuotanto on maailman kolmanneksi laajinta.
Ripeä talouskasvu on nostanut sen maailmantilastoissa BKT:lla mitattuna kahdeksannelle sijalle, millä varmistuu paikka päätöksenteon huippupaikoille.

Poliittinen vaikutusvalta lisääntyy
Myös poliittisesti Brasilia on lisännyt vaikutusvaltaansa. Suhteet ovat tiivistyneet erityisesti Euroopan unioniin, Kiinaan ja Intiaan, minkä lisäksi Brasilialla on jo ennestään hyvät yhteydet moniin Afrikan maihin ja Yhdysvaltoihin. Brasilia nähdään nykyisin maailman foorumeilla selvästi latinalaisen Amerikan johtavana maana.
Yhteiskunnallinen eriarvoisuus on hitaasti tasoittumassa, mutta kehityksen hitauteen ollaan köyhän kansanosan keskuudessa edelleen tyytymättömiä. Maaseudulla korruptio on yleistä, ja kaupunkien slummeissa valta on usein rikollisjärjestöillä. Hallitus on viime aikoina koventanut otteita rikollisliigojen vastaisissa kampanjoissa, näyttävimmin Rio de Janeirossa.

5.4.3 Venezuela ja Kuuba vallankumousperinteen vaalijoina
Venezuelan demokratia
Luonnonvaroiltaan rikas Venezuela kärsi diktatuureista ja sotilasvallankaappauksista viime vuosisadan lopulle saakka. Uuden vuosituhannen alkaessa demokratia alkoi vahvistua, ja siihen on tullut presidentti Hugo Chávezin kaudella myös sosialismin piirteitä. Samalla suhteet Yhdysvaltoihin ovat kiristyneet ajoittain jopa vihollisuuden asteelle.
Venezuela on merkittävä öljyntuottaja, vuositasolla noin 140 miljoonaa tonnia, mikä vastaa neljää prosenttia maailman tuotannosta. Suuri osa öljystä menee vientiin, joten Venezuela kuuluu OPEC-järjestöön ja sijoittuu maailmantilastossa vientimaista 6. sijalle.

Presidentti Chávez
Presidentti Chávezin politiikka on selkeän populistista ja yllättäviä käänteitä tarjoavaa. Sisäpoliittisesti hän on säilyttänyt suosionsa, vaikka 25-miljoonaisen väestön olot eivät ole paljon kohentuneet. Suhteet naapureihin ja erityisesti Yhdysvaltoihin ovat pysyneet kireinä. Runsaiden ölytulojen ansiosta Venezuelalla on ollut mahdollisuuksia tukea vasemmistolaisia liikkeitä lähialueilla, etenkin Kolumbiassa, joskin suoranaisia aseellisia yhteenottoja on pyritty välttämään.

Kuuba
Kuuba on jatkanut Fidel Castron vallankumouksen mukaisella tiukan sosialistisella linjalla myös Castron luovuttua vallasta. Suhteet Yhdysvaltoihin ovat pysyneet viileinä. Sen sijaan Venezuelan tuki Kuuban taloudelle on ollut tärkeää, ja vastaavasti Kuuba on lähettänyt koulutettua väestöään, muun muassa lääkäreitä ja sairaanhoitajia, työhön Venezuelaan ja muualle ulkomaille.

5.4.4 Meksiko: talouskasvua ja huumesotia
Öljy talouden perustana
Meksikon alueen öljykentät ovat antaneet taloudelle pohjaa mutta samalla johtaneet talouden yksipuolistumiseen ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden jatkumiseen. Maaseudun köyhtyminen on suosinut rikollisuutta, erityisesti väkivaltaisten huumekartellien muodostumista.
Väestön suuri määrä, yli 110 miljoonaa, yhdistyneenä matalaan palkkatasoon on houkutellut vuonna 1994 solmitun NAFTA-vapaakauppasopimuksen perusteella paljon tuotantoa Yhdysvalloista Meksikon puolelle, mutta se ei ole riittänyt yleiseen elintason kohoamiseen. Suuret alueelliset erot ylläpitävät yhteiskunnallista epävakautta ja johtavat ajoittain kapinointiin.

Huumesota
Talouskriisi 1990-luvun puolivälissä vei Meksikon vararikon partaalle, mistä sen vaivoin pelasti ulkomailta saatu poikkeuksellisen suuri 50 miljardin dollarin laina. Kapinointia ja sisäpoliittista valtataistelua kesti edelleen usean vuoden ajan.
Presidentti Felipe Calderónin kaudella vuodesta 2006 alkaen hallitus on käynyt sotaa huumekartelleja vastaan. Siinä on kuollut arviolta 35 000 ihmistä, joista suuri osa on ollut huumejengien keskinäisten taistelujen uhreja.

Talousmahti, jossa laajamittaista köyhyyttä
Sisäpolitiikan rikkinäisyydestä huolimatta talous on kasvanut paljolti vapaakauppasopimuksen ansiosta. Viennistä lähes 90 prosenttia menee Yhdysvaltoihin. Bruttokansantuotteen perusteella arvioituna Meksiko kuuluu maailman suuriin talousmahteihin, mutta tulojen ja varallisuuden jakautuminen on erittäin epätasaista. Vapaakauppasopimuksen tuomat edut eivät hyödytä suurta osa kansasta, joten laajamittainen köyhyys jatkuu.

5.4.5 Latinalaisen Amerikan tulevaisuuden näkymät
Yhteiskunnan kehitys hidasta
Monessa latinalaisen Amerikan maassa 2000-luvun alku on ollut talouskasvun ja sosiaalisen nousun aikaa. Luvattujen uudistuksien hitauteen kyllästyminen on kuitenkin yleistä, sillä talouskasvun hyöty ei tavoita köyhimpiä slummeissa tai syrjäisellä maaseudulla asuvia ihmisiä.
Uusina ongelmina on luonnonvarojen riisto ja ympäristön saastuminen. Hallinnossa korruptio on tavallista, ja väkivaltainen rikollisuus rehottaa, joten yhteiskunnallisen tilanteen nopeaa parannusta ei ole yleisesti näkyvillä.

Odotukset tulevaisuudesta hyvät
Noista ongelmista huolimatta tulevaisuuden odotukset ovat hyvät, varsinkin jos niitä verrataan viime vuosisadan loppupuoliskoon, jolloin elintaso selvästi laski monissa maissa. Silloin seurauksena oli sisäisiä taisteluita, joiden yhteydessä valtaan nousseet diktatuurit kohtelivat väestöä erittäin kovakouraisesti. Nyt ei olla samanlaisessa tilanteessa, vaikka muutamissa maissa edelleen toimii kapinaliikkeitä eivätkä yhteiskunnat suinkaan ole vapaita korruptiosta.

Yhdysvaltojen vaikutusvalta heikkenee
Viime vuosien poliittisessa kehityksessä merkillepantavaa on monien Etelä-Amerikan maiden irtautuminen Yhdysvaltojen määräysvallasta. Tilalle on kehitetty suhteita erityisesti Euroopan unioniin ja Kiinaan. Yhdysvallat tukee edelleen muun muassa Kolumbiaa myös asevoimin. Sen sijaan Kuuban, Venezuelan, Ecuadorin ja Bolivian ”sosialistinen ryhmä” on selvästi Yhdysvaltoja vastaan. Tästä asetelmasta seuraa jännitystä mutta ei välttämättä avoimia vihollisuuksia.
Latinalaisen Amerikan suuret maat pyrkivät noudattamaan puolueettomuutta suhteissaan Yhdysvaltoihin ja muihin suurvaltoihin. Tällä arvioidaan olevan rauhoittava vaikutus koko maanosan tilanteelle.
 

Kirjallisuutta: Maailmanpolitiikan Atlas (Le Monde Diplomatique 2009), s. 52-53.
Internetissä: http://www.kepa.fi/uutiset/latinalainen-amerikka ,