5.1 Globalisaation eteneminen

5.1.1 Maailmantalous 2000-luvun alussa
”Globalisaation kulta-aika”

Kylmän sodan päättymistä seurannutta vuosikymmentä on sanottu ”globalisaation kulta-ajaksi” siinä mielessä, että vapaiden markkinoiden alue laajeni maailmalla nopeasti ja parantuneet kulku- ja viestintäyhteydet mahdollistivat ihmisten, tavaroiden ja pääoman liikkeet maasta ja maanosasta toiseen ilman suuria viiveitä. Vallitsi yleisesti luottamus tämän kehityksen jatkumiseen. Keskustelua käytiin globalisaation eduista ja haitoista kuten myös hyötyjistä ja häviäjistä, mutta ilmiön vaikuttavuutta ei sinänsä epäilty.

Länsi hallitsi taloutta
Yhdysvaltojen, Länsi-Euroopan maiden ja Japanin hallitseva asema maailmantaloutta ohjaavissa järjestöissä oli kiistaton vielä 2000-luvun alkaessa. Niiden toiveiden ja mallien mukaisesti toimineet kansainväliset rahoituslaitokset asettivat ehtoja kauppasopimuksille, lainoille ja valuuttojen tukitoimille. Samoja periaatteita sovellettiin myös kehitysavun puitteisiin. Tällä ryhmittymällä oli taloudellisen voimansa vuoksi yhä valtaa vaikuttaa merkittävästi myös muiden maiden yhteiskunnallisen ja taloudellisen järjestelmän muokkaamiseen ”läntisen mallin” mukaiseksi.

Taloudelliset voimasuhteet
Taloudellisten voimasuhteiden muutos oli kuitenkin jo käynnistynyt ja läntisen ryhmittymän suhteellinen voima heikkenemässä. Silti maailman varallisuudesta Yhdysvaltojen kansalaisilla oli vielä noin 35 prosentin ja eurooppalaisilla 30 prosentin osuus, jos laskuperusteena käytettiin virallisia valuuttakursseja. Ostovoiman perusteella arvioituna johtavien talousmahtien bruttokansantuoteosuudet olivat 2000-luvun alkuvuosina seuraavat: Yhdysvalloilla ja EU:lla molemmilla noin 22 prosentin osuus, Kiinalla 11 ja Japanilla 8 prosenttia. Muilla mailla yhteensä oli vajaan 40 prosentin osuus kokonaistuotannosta.
Yhdysvallat oli tuotantokyvyltään EU:n kanssa suunnilleen samalla tasolla huolimatta pienemmästä väestömäärästään. Kiinan, Venäjän ja muiden ”kehittyvien talouksien” kasvu oli voimakasta, mutta lähtötason alhaisuuden vuoksi ne eivät vielä uhanneet vakiintuneita talousmahteja.

Globalisaatio vaikeuksissa
Maailmantalouden kasvu hidastui lyhytaikaisesti syksyn 2001 terrori-iskujen ja Yhdysvaltojen suhdannetaantuman vuoksi. Erityisesti lentoliikenne kärsi tappioita parin vuoden ajan, kunnes talouskasvu yhdessä terrori-iskujen pelon haihtumisen kanssa jälleen mahdollisti matkustaja- ja rahtiliikenteen kasvun. Samalla kuitenkin kilpailu lentoliikenteessä kiristyi voimakkaasti ja saattoi monia yhtiöitä suuriin vaikeuksiin.
Syksyn 2001 jälkeen erityisesti Yhdysvaltojen terrorismin vastaisen sodan ja Irakin konfliktin vuoksi kiristynyt kansainvälisen politiikan ilmapiiri heikensi globalisaation edellytyksiä niin, että ennustettiin jo sen päättymistä ja korvautumista enemmän kansallisia etuja suojaavilla järjestelyillä.

Maailman talouden instituutiot
Maailman kauppajärjestö (WTO), joka perustettiin toisen maailmansodan jälkeen vallinneen Gatt-järjestelmän tilalle vuonna 1995, on toiminut neuvottelufoorumina sääntöjen luomiseksi maailmankaupalle. WTO:ssa on jäseninä yli 150 valtiota, jotka ovat sopineet yhteisistä normeista tasapuolisuuden ja vastavuoroisuuden pohjalta. Ongelmaksi on muodostunut maataloustuotteiden saaminen näiden järjestelyiden piiriin.
Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki ja monet muut maailmantalouden kannalta tärkeät järjestöt jatkoivat uuden vuosituhannen alussa toimintaansa yhä toisen maailmansodan jälkeen kehittyneillä periaatteilla. Paineet niiden uudistamiseen kuitenkin kasvoivat, kun Aasian ja Etelä-Amerikan voimistuvien maiden taloudet kasvoivat nopeasti.

Talouden kasvu jatkui
Maailman kokonaistuotannon arvo on kuluneella vuosikymmenellä lähes kolminkertaistunut. Vuotuinen talouskasvu on ollut keskimäärin 3-5 prosenttia. Kasvu hidastui läntisten rahamarkkinoiden kriisin vuoksi vuosina 2008-2009. Ostovoimalla mitattuna kokonaistuotannon arvo on nykyisin noin 70 000 miljardia dollaria vuodessa. Valuuttakurssien arvolla mitattuna saadaan hieman pienempi summa.

Laatikko: Globalisaatio-ilmiön pohdintaa (smm5laat5111)
Laatikko: Taloudelliset voimasuhteet 2000-luvun alussa (smm5laat5112)
Laatikko: Maailmantaloutta ohjaavat järjestöt (smm5laat5113)


5.1.2 Kansainväliset organisaatiot
Yhdistyneet kansakunnat

YK toimii vuonna 1945 laaditun peruskirjansa mukaisesti lähtökohdiltaan toisen maailmansodan voittajien hallitsemana maailmanjärjestönä. Tämä on näkynyt erityisesti turvallisuusneuvoston työssä. Sen kokoonpanon ja toimintatapojen uudistamiseksi maailmantilanteen muutosta vastaavaksi on tehty monia ehdotuksia, mutta ne eivät ole toistaiseksi menestyneet.
Irakin konfliktin kärjistyessä syksystä 2002 alkaen Yhdysvallat uhkasi YK:ta syrjäytymisellä, jos amerikkalaisten kantoja ei paremmin oteta huomioon. Kun useat liittolaismaatkin asettuivat vastustamaan valtuuksien antamisesta hyökkäykselle Irakiin, Yhdysvallat toteutti sen lopulta ilman YK:n myötävaikutusta. Vasta kun Yhdysvaltojen vaikeudet Irakin miehityksen jatkuessa kasvoivat, YK sai jälleen lisää arvostusta myös amerikkalaisten silmissä.

YK:n erityisjärjestöt
YK:n erityisjärjestöt ja niihin verrattavat organisaatiot jatkoivat verraten hyvällä menestyksellä toimintaansa turvallisuusneuvoston tilapäisistä Irak-ongelmista huolimatta. YK:n toimesta järjestettiin myös tärkeitä konferensseja muun muassa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Ihmisoikeuksien edistämisen kannalta tärkeä saavutus oli kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) perustaminen. Se aloitti toimintansa Haagissa vuonna 2002. Toimivaltaan kuuluvat sotarikokset, rikokset ihmisyyttä vastaan ja joukkotuhonta silloin, kun kansalliset oikeustoimet eivät riitä. Euroopan unioni on tukenut ICC:n toimintaa voimakkaasti, mutta Yhdysvallat jättäytyi sen ulkopuolelle yhdessä monien suurten maiden kuten Kiinan, Intian, Pakistanin ja Indonesian kanssa.

Rauhanturvaamistoiminta
YK:n rauhanturvaamistoiminta elpyi 1990-luvun puolivälissä kohtaamistaan vaikeuksista Jugoslavian hajoamissodissa ja Ruandassa. Toimintojen painopiste asetettiin Afrikkaan, missä myös saatiin myönteisiä tuloksia, etenkin Länsi-Afrikan sisällissotien rauhoittamisessa. Myös Libanonin sodan 2006 päättäneen aselevon valvonta annettiin jälleen YK:n vastuulle. YK:n rauhanturvatehtävissä on nykyisin noin 100 000 sotilasta ja poliisia. Heikentävänä tekijänä vaikuttaa kuitenkin länsimaiden jättäytyminen lähes kokonaan pois YK:n johtamista rauhanturvaoperaatioista.

Laatikko: Pyrkimyksiä YK:n uudistamiseksi (smm5laat5121)
Laatikko: YK:n toiminta maailmanlaajuisten normien luomiseksi (smm5laat5122)
Laatikko: Kansainvälinen rikostuomioistuin (smm5laat5123)
Laatikko: YK:n rauhanturvatoiminta 2000-luvun alkuvuosina (smm5laat5124)


5.1.3 Globaali media ja viestintäverkot
Uutistoiminta reaaliaikaiseksi

Maailmanlaajuisten televisioverkkojen kasvu on tehnyt uutistoiminnasta yhä enemmän reaaliaikaista ja koko ihmiskunnalle yhteistä. Aikaisemmin selvästi paikallisina tai korkeintaan kansallisen tason uutisina pysyneet tapahtumat, kuten esimerkiksi Kauhajoella syksyllä 2008 sattunut kouluampuminen, saattavat levitä parissa tunnissa satojen miljoonien ihmisten tietoisuuteen toiselle puolelle maapallon.

Internetin uudet palvelut
Internetin uudet palvelut ovat tuoneet lisää tietoverkkojen käyttäjiä mutta myös muuttaneet tiedonvälityksen luonnetta entistä pirstaleisemmaksi ja enemmän ihmisten arkipäiväisiin kokemuksiin keskittyväksi. Tiedon hallinta ei ole nykyisin mahdollista edes suurvalloille, vaan uutiset ja mielipiteet leviävät usein hyvin satunnaisesti ja muuntuen samalla arvaamattomasti. Toisaalta informaatiota varastoituu vaikeasti valvottavalla tavalla sekä tietopankkeihin että verkoissa liikkuvaksi, ja vapaasti tuotettujen tietojen oikeellisuuden varmistaminen on samalla hankaloitunut.
Globaalit tietoverkot muuttavat maailmankuvaa, mutta kukaan ei tunnu tietävän, mitä vaikutuksia sillä lopulta on. Kulttuurien ja muodin maailmanlaajuisen samankaltaistumisen ohella myös erilaiset vähemmistökulttuurit pääsevät entistä paremmin esille. Samalla paranevat kansalaisjärjestöjen mahdollisuudet tuoda edustamiaan asioita yleiseen tietoisuuteen, vaikka niiden sanoma saattaa myös hukkua tiedon tulvaan.

Media viihteellistyy
Tiedon saatavuuden parantuminen antaa yhteiskunnalliselle demokratiakehitykselle suotuisat olosuhteet, joskaan se ei välttämättä johda demokratian lisääntymiseen ainakaan lyhyellä aikavälillä. Nopean mutta entistä viihteellisemmän sähköisen median kehitys syrjäyttää perinteistä lehdistöä ja kirjallisuutta, joka on tarjonnut taustoitettuja uutisia ja perusteltuja, asioiden syvempään pohdiskeluun kannustavia mielipiteitä. Samalla propaganda kehittyy yhä enemmän asenteiden muuttamiseen pyrkiväksi piilovaikuttamiseksi, jolloin sitä on vaikea erottaa monin eri keinoin levitettävän viihteen ja uutistarjonnan seasta.

Tietovuodot
Uusinta kehitystä edustavat Wikileaks ja muut tietoverkot, jotka keskittyvät lähinnä salattujen viranomaistietojen julkaisemiseen laajalle käyttäjäkunnalle. Tekniset mahdollisuudet minkä tahansa tiedon paljastumiseen ja leviämiseen pakottavat kansainvälisiä asioita hoitavia poliitikkoja, virkamiehiä ja diplomaatteja pohtimaan yhteydenpidon ja tiedonvälityksen käytäntöjen muutoksia.

”Julkisuuden hallinta”
Nykyaikaisessa mediaympäristössä hallitukset ja järjestöt kehittävät valmiuksiaan ”julkisuuden hallintaan”, sillä valtioiden johtajat joutuvat joka hetki varautumaan yllättävien asioiden esille nousemiseen. Tästä saattaa olla seurauksena tarve keskittyä ajankohtaisten asioiden hoitoon pidemmälle ulottuvan ”strategisen ajattelun” sijasta.

Laatikko: Maailmanlaajuiset uutiskanavat poliittisina vaikuttajina (smm5laat5131)
Laatikko: Internetin kehitys poliittisen tiedonvälityksen kannalta (smm5laat5132)
Laatikko: Globaali media ja kansainvälinen politiikka (smm5laat5133)


5.1.4 Maailman uudet voimakeskukset
G-8

Länsimaiden taloudellista ja poliittista ylivoimaa 1990-luvulla kuvasti maailmantaloutta ohjaavien taloudellisten järjestöjen hallinnan lisäksi monien epävirallisten kokousten pitäminen suljetuissa kokoonpanoissa. Näistä tärkeimpiä oli kehittyneiden teollisuusmaiden ns. G-7 -ryhmä, johon kuuluivat Yhdysvallat, Japani, Saksa, Iso-Britannia, Ranska, Italia ja Kanada. Ryhmä piti säännöllisesti kokouksia, joissa päätettiin yhteisistä toimista etenkin talouden alalla. Viime vuosina myös Venäjä on osallistunut sen toimintaan, jolloin on käytetty nimitystä G-8.

G-20
Läntisten teollisuusmaiden hallitseman ryhmittymän haastajaksi alkoi kohota ”voimistuvien talouksien” maaryhmä, johon luettiin kuuluvaksi lähinnä Kiina, Intia, Brasilia, Venäjä, Indonesia, Meksiko ja Turkki. Tämän ryhmittymän taloudellinen tuotantokyky oli vuonna 2000 vain puolet G-7:stä, mutta jo silloin arvioitiin, että 20 vuoden kuluessa voimasuhteet tulevat tasoittumaan. Kehitys nopeutui niin, että G-7/G-8:n merkitys heikkeni, ja sen toimintaa alettiin jo vuonna 2008 alkaneen talouskriisin oloissa korvata laajemmalla 20 maan kokoonpanolla (G-20).

Kehittyvät taloudet
Uusien talousmahtien ryhmittämisessä ja nimeämisessä on monia vaihtoehtoja. Brasilian, Venäjän, Intian ja Kiinan ryhmästä on käytetty englanninkielen mukaan alkukirjaimista saatua lyhennettä BRIC-maat. Maailmantalouden kasvaessa 5,2 prosenttia vuonna 2007 Kiinan talouskasvu oli silloin 11, Intian 9 ja Venäjän 8 prosenttia. Tähän maaryhmään on viime vuosina lisätty myös Etelä-Afrikka, jolloin käytetään nimitystä BRICS.

Aasian voimistuva talous
Maantieteellisin perustein voidaan uudeksi voimakeskukseksi nimetä Aasia, missä asuu yhteensä 3,6 miljardia ihmistä, siis yli puolet koko maailman väkiluvusta (6,8 mrd). Aasian voimakeskuksena on 1,3 miljardin asukkaan Kiina. Myös Intiassa on yli miljardi asukasta. Monien Aasian maiden taloudellinen voima on viime vuosina kasvanut selvästi nopeammin kuin maailmantalous keskimäärin, ja tämä kehitys heijastuu myös poliittisen vallan kasvuun.
Laajan, Aasian ja Tyynen meren alueen kattavan talousyhteistyön järjestönä on APEC. Lisäksi Kaakkois-Aasian mailla on yhä tiivistyvää yhteistyötä ASEAN-järjestön puitteissa.

Laatikko: Voimistuvien talouksien maaryhmä (smm5laat5141)

 


Kirjallisuutta: Kari Alho, “Talous ja turvallisuuspolitiikka”, teoksessa Pekka Visuri (toim.), Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset (Otava, Keuruu 2001); Ulrich Beck, Mitä globalisaatio on? (Tampere 1999); Zbigniew Brzezinski, The Grand Chessboard: American Primacy and its Geostrategic Imperatives (Basic Books, New York 1997); Global Trends 2025. A Transformed World (US Government 2008): Harto Hakovirta, Maailmanpolitiikka. Teoria ja todellisuus (Tampere 2002); Paul Hirst – Grahame Thompson, – Simon Bromley, Globalization in Question (Polity Press 2009); Samuel Huntington, The Clash of Civilizations and Remaking of World Order (Touchstone Book 1997); Risto Hyvärinen – Jaana Pukkila, Katse itään, kuinka Aasian nousu muuttaa maailman (Atena, Jyväskylä 2009); Naomi Klein, Tuhokapitalismin nousu (WSOY 2008, The Shock Doctrine. Penguin Books 2007); Andrew Lih, Wikipedia Revolution (Aurum Press 2010); Maailmanpolitiikan Atlas (Le Monde Diplomatique 2009); Kelly-Kate Pease, International Organizations. Perspectives on Governance in the Twenty-First Century (4. edition, Webster University, Longman 2010); Joseph Stiglitz, Globalization and its Discontents (Allen Lane 2002); Ramesh Thakur, The United Nations, Peace and Security (Cambridge University Press, 2006); Tim Weiner, CIA. Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun historia (Otava, Helsinki 2008); Pekka Visuri, Maailmanpolitiikan muutos ja Suomi. Arvio syksyn 2001 terrori-iskujen vaikutuksista (EVA, Helsinki 2002); Raimo Väyrynen, Globalisaatio. Uhka vai mahdollisuus? (Atena, 1998).
Internetissä: http://www.dni.gov/nic/PDF_2025/2025_Global_Trends_Final_Report.pdf ,
http://www.etla.fi/, http://www.maailmantalous.net/ ,
http://www.bof.fi/fi/suomen_pankki/ajankohtaista/puheet/2010/el_puhe_100909.htm

 
[SULJE] [TULOSTA SIVU]