4.4 Lähi-idän ja eteläisen Aasian tilannekehitys

4.4.1 Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti
Yhdysvaltojen tuki Israelille

Israelin miehittämillä palestiinalaisalueilla oli eletty “toisen intifadan” väkivaltaisuuksien aikaa jo vuoden verran, kun Yhdysvaltoihin tehdyt terrori-iskut syksyllä toivat tilanteeseen uusia ulottuvuuksia. Yhdysvallat joutui rakentaessaan suurta terrorismin ja Irakin vastaista liittokuntaa tasapainoilemaan Israelin tukemisen ja arabimaiden tuen hankkimisen välillä. Terroritekojen aiheuttaman suuttumuksen takia amerikkalaisten mielipiteet kallistuivat entistä enemmän Israelia ymmärtäviksi.
 
Tilanne kärjistyi Länsirannalla
Tilanne kärjistyi jälleen maaliskuussa 2002 palestiinalaisten itsemurhaiskujen ja Israelin kostotoimien seuratessa toisiaan. Saudi-Arabia esitti arabiliiton tukemana rauhansuunnitelman, jonka mukaan arabimaat tunnustaisivat Israelin valtion olemassaolon oikeuden, jos Israel puolestaan vetäytyisi vuonna 1967 miehittämiltään Jordanin länsirannan ja Gazan alueilta.
Israelin vastaus pääsiäiskauden alkaessa tehtyihin itsemurhaiskuihin oli suurella voimalla toteutettu hyökkäys Jordanin länsirannalle ja siellä kuukauden ajan jatkettu operaatio “terroristien infrastruktuurin tuhoamiseksi”. Kansainvälisissä reaktioissa Israelin toiminta yleisesti tuomittiin, mutta Yhdysvaltojen hallitus asettui aluksi puoltamaan sitä oikeutettuna terrorismin vastaisena toimena.
 
Laatikko: Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti keväällä 2002 (smm4laat4411)

4.4.2 Yhdysvaltojen suhteet arabimaihin
Arabimaiden vakaus uhattuna

Muslimimaailman räjähdyksen vaara arvioitiin suureksi Afganistanin sodan alkaessa syksyllä 2001. Yhdysvaltojen onnistui taitavalla diplomatialla ja myönnytyksiä tekemällä pitää tilanne hallinnassa. Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin kärjistyminen jälleen lisäsi muslimimaiden sisäisen kuohunnan ja siitä ehkä seuraavien vallankumousten uhkaa.
Tärkeiden arabimaiden Saudi-Arabian, Egyptin ja Jordanian vakaus oli erityisesti uhattuna, jos yleistilanne Lähi-idässä yhä kiristyisi esimerkiksi Irakiin tehtävän hyökkäyksen vuoksi. Myöskään Pakistanin ja Indonesian sisäinen tilanne ei säilynyt vakaana, vaan paikalliset väkivaltaisuudet jatkuivat.
 
Saudi-Arabia avainasemassa
Tiedot Saudi-Arabian kehityksestä kertoivat, ettei yhteiskunnallisen kuohunnan vaara suinkaan ole poistunut. Yhdysvallat on joutunut jo syksystä 2001 alkaen varautumaan siihen, että Saudi-Arabiaa ei enää voi varmuudella käyttää tukialueena sotatoimiin ja jopa öljyn toimitukset saattavat vaarantua. Tärkeänä syynä muidenkin Persianlahden maiden kriisiherkkyyteen ovat olleet taloudelliset ja väestön kasvusta aiheutuvat ongelmat. Öljytulot olivat suhteellisesti vähentyneet verrattuna parin vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen, samalla kun niillä elätettävien ihmisten määrä on kasvanut. Yhteiskunnallista epävakautta lisää vierastyöläisten suuri määrä. Näissä oloissa viha helposti saattaa kääntyä ulkomaalaisia ja vieraita kulttuureita sekä länsimaiden kanssa veljeileviä autoritaarisia hallituksia kohtaan.
 
Saudi-Arabian sisäiset jännitteet
Saudi-Arabian ongelmia ei siis voida selittää yksinomaan uskonnollisilla ja kulttuurisilla tekijöillä, jotka puolestaan ovat myötävaikuttaneet jäykän ja epädemokraattisen hallinnon syntymiseen. Taloustilanteen heikkenemiseen vaikutti merkittävästi vuonna 1991 käyty Persianlahden sota, joka maksoi Saudi-Arabialle 60 miljardia dollaria. Siitä suuri osa meni amerikkalaisten sotakulujen korvaamiseen. Sen jälkeen saudit ovat ostaneet kymmenillä miljardeilla dollareilla amerikkalaista sotakalustoa, jolla ei ole ollut paljonkaan käyttöä. Talouden alamäki oli ruokkinut sisäpoliittista tyytymättömyyttä ja amerikkalaisvastaisuutta. Osama bin Laden nousi vastarinnan symboliksi mutta ei erityisesti uskonnolliseksi vaikuttajaksi.
 
Laatikko: Saudi-Arabian kehitys 2000-luvun alkuvuosina (smm4laat4421)

4.4.3 Laaja konfliktivyöhyke eteläisessä Aasiassa
Turvallisuuspoliittinen keskinäisriippuvuus

Välimerestä Kaakkois-Aasiaan ulottuvaa laajaa vyöhykettä oli aiheellista tarkastella yhtenäisenä konfliktialueena, sillä energiakysymykset, muslimimaailman sisäiset ongelmat ja Yhdysvaltojen interventiot sitovat noita alueita turvallisuuspoliittisesti keskinäisriippuvuuteen joko liittolaisina tai vastustajina.
 
Kiista Kashmirista
Kaikkein vaarallisin on ollut Intian ja Pakistanin välinen kiista Kashmirista, mihin liittyvät laajemminkin maiden väliset kiistakysymykset. Suuret joukkojen keskitykset rajaseuduille ja uhkailut ydinaseilla ovat horjuttaneet koko eteläisen Aasian vakautta ja pakottaneet myös ulkopuoliset maat toimiin sodan uhkan vähentämiseksi.
 
Intian ja Pakistanin sodan uhka
Keväällä 2002 jälleen kiristyneen tilanteen johdosta ulkomaat ja kansainväliset järjestöt aktivoituivat poikkeuksellisen vilkkaaseen välitystoimintaan, kun avoimen sodan vaara Intian ja Pakistanin rajoilla oli ilmeinen. Sodan alkaminen olisi vaarantanut Yhdysvaltojen johtamat toimet al-Qaidaa vastaan, joten se ryhtyi painostamaan voimakkaasti kriisin osapuolia luopumaan sotatoimista.
Kesällä 2002 jännitys Kashmirin ja Intian välillä jatkui, miljoona sotilasta pysyi asemissaan taisteluvalmiina ja välikohtauksia tapahtui päivittäin. Kansallismieliset ja uskonnollisesti radikaalit ryhmittymät ovat tulleet vaikutusvaltaisiksi noissa molemmissa ydinasemaissa, mutta välitön sodan vaara on onnistuttu välttämään.
 
4.4.4 Iran Persianlahden tilanteen osana
Iran ja Yhdysvallat

Iran on pysynyt törmäyskurssilla Yhdysvaltojen kanssa – viime vuosina syytettynä joukkotuhoaseiden kehittelystä sekä Afganistanin oppositioryhmien ja Israelia vastaan toimivien sissien tukemisesta. Iran tuki 1990-luvulla usean vuoden ajan Taliban-hallintoa vastaan taistelleita ryhmittymiä, mutta on sittemmin ylläpitänyt läheisiä suhteita erityisesti läntisessä Afganistanissa eläviin kansanryhmiin. Iranin alueen kautta on tuettu myös Afganistanin sissejä.
 
Iranin geopoliittinen asema
Iranin tärkeä geostrateginen asema, mittavat energiavarat ja suhteellisen suuri väestö tekevät maasta merkittävän tekijän Lähi-idän ja Lounais-Aasian tilannekehitykseen. Vanhoilliset ja uudistusmieliset voimat ovat kamppailleet vallasta melko tasaväkisesti, mutta Yhdysvaltojen esittämät uhkailut ovat vahvistaneet vanhoillisten asemaa ja lisänneet uudistuksia ajaneiden ryhmittymien kansallismielisyyttä. Toisaalta Iran on saanut teknis-taloudellista tukea Venäjältä ja eräistä EU-maista sekä Kiinasta.
 
Liittolaisten kesken erimielisyyksiä
Suhtautumisesta Iraniin on ajoittain tullut Yhdysvaltojen sekä sen liittolaisten ja kumppanimaiden välisiä suhteita rasittava ongelma. Erityisen tiukka linja amerikkalaisilla on ollut Iranin ydinvoimaloiden rakentamista vastaan, jota muun muassa Venäjä ja Saksa puolestaan on tukenut. Toisaalta kaikki suurvallat ja Persianlahden maat haluaisivat estää Irania hankkimasta itselleen ydinaseita, mutta keinot siihen vaihtelevat suuresti.
 
4.4.5 Turkin tärkeä asema
Laaja vaikutusalue

Turkki on pyrkinyt palauttamaan entistä historiallista vaikutusvaltaansa Lähi-idän ja Keski-Aasian alueille. Tässä suhteessa sille eduksi ovat useat keskiaasialaiset sukulaiskansat ja alueen hyvä tuntemus. Turkin strateginen arvo Yhdysvaltojen kannalta kasvoi, mutta siihen liittyi myös paljon epävarmuustekijöitä. Turkki ei sallinut käyttää aluettaan hyökkäykseen Irakia vastaan keväällä 2003.
 
Kurdikysymys
Kurdistanin alue pysyi 2000-luvun alkuvuosina verraten vakaana, mutta vuodesta 2007 Turkin asevoimien ja kurdikapinallisten välillä on jälleen käyty taisteluja. Kurdialueiden eteläosissa on ollut vakavia kiistoja öljyvarojen omistuksesta, jolloin myös Turkki on pyrkinyt pitämään huolta eduistaan. Yhdysvallat on rauhoitellut näitä kiistoja.

Turkilla on myös mittavat vesivarat suurten jokien latvoilla. Erimielisyyksiä on syntynyt alajuoksun valtioiden kanssa jokien patoamisesta, eikä vesiongelma ole suinkaan helpottumassa.
 
Laatikko: Turkin kurdialueen ongelmat 2000-luvun alussa (smm4laat4451)
Laatikko: Irakin kurdialueet vuoden 2003 jälkeen (smm4laat4452)


4.4.6 Afganistanin sodan uudet vaiheet
Rauhanturvajoukko ISAF

Talibanien ja al-Qaidan taistelijat väistyivät Yhdysvaltojen johtaman liittoutuman hyökkäyksiä keväällä 2002 Pakistanin rajan vuoristoseuduille tai sulautuivat väestön sekaan. Jo seuraavana syksynä alkoi uusien kapinallisjoukkojen muodostaminen lähellä Pakistanin rajaa tai Pakistanin puolella.
Yhdysvaltojen joukot jatkoivat al-Qaidan tukikohtien etsintää maan eteläosissa, ja YK:n valtuutuksella joulukuussa 2001 perustettu vakautusjoukko ISAF toimi Kabulissa. Sotilasliitto Nato otti sen johtamisvastuun vuonna 2003.
 
Taliban-kapinalliset aktivoituvat
Parin vuoden hiljaiselon jälkeen taliban-kapinalliset alkoivat keväällä 2006 tehdä yhä tuhoisampia iskuja Afganistanin armeijaa ja poliisijoukkoja sekä ulkomaalaisia sotilaita vastaan. Silloin ISAF-joukkojen toiminta-aluetta laajennettiin koko maan kattavaksi. Myös osa Yhdysvaltojen asevoimista liitettiin ISAF-joukkoihin, minkä jälkeen ne aloittivat aktiivisen sissien etsinnän Afganistanin eteläosissa. Samalla ISAF-joukoille alkoi tulla yhä enemmän tappioita.
Vuosina 2007-2008 sekä sissien iskut että ISAF-joukkojen käynnistämät taistelutoimet yhä kiihtyivät ja tappiot kasvoivat. Taistelut voimistuivat myös Pakistanin puolella rajaa, missä Taliban-liike liittolaisineen hallitsi laajoja alueita. Niitä vastaan toimivat sekä Pakistanin hallituksen joukot että amerikkalaiset ilmavoimat. Naton huoltoyhteydet Pakistanissa joutuivat uhanalaisiksi sissien jatkuvien hyökkäysten vuoksi.
 
Afganistan ongelma Natolle
Vuosina 2009-2010 Afganistanin hallitusta vastustavat kapinalliset laajensivat toimintaansa myös maan pohjoisosiin. Toisaalta etelässä Yhdysvallat vahvisti tuntuvasti voimiaan ja aloitti hyökkäykset talibanien tukialueille. Mitään ratkaisua ei kuitenkaan saatu aikaan. Useat Nato-maat alkoivat valmistella joukkojensa vetämistä pois Afganistanista. Hollantilaiset lähtivät vuonna 2010, ja muun muassa Kanada ilmoitti vetävänsä sotilaat pois taisteluista vuonna 2011. Sotilasliiton piirissä Afganistanin sota koettiin yhä vakavammaksi, koko liiton tulevaisuutta uhkaavaksi kriisiksi.
 
Poliittinen tilanne kireä
Afganistanin poliittinen tilanne pysyi epävakaana. Vaaleissa tapahtui paljon väärinkäytöksiä ja tietoon tuli muutenkin laaja korruptio, minkä johdosta länsimaissa vahvistui käsitys, ettei ”kansakunnan rakentaminen” länsimaisten normien mukaiseksi tule onnistumaan. Yhdysvallat ei enää pitänyt tavoitteenaan maan demokratisoimista vaan asetti päämääräksi estää Afganistanin alueen käytön terroristien tukikohtana. Tiedustelutietojen mukaan al-Qaidan taistelijoita oli Afganistanissa vain muutamia kymmeniä, mutta Pakistanin puolelta heitä saattoi pian palata takaisin enemmänkin.
 
Yhdysvaltojen voimat sitoutuivat Afganistaniin
Kansainvälisissä Nato johtoisissa ISAF-joukoissa oli vuonna 2010 noin 100 000 sotilasta yhteensä 48 maasta, minkä lisäksi Yhdysvalloilla oli omissa sotatoimissaan noin 40 000 sotilasta. Ulkomaisten joukkojen kärsimät tappiot ovat vuosi vuodelta kasvaneet. Afganistanissa on kuollut vuosina 2001-2010 yhteensä noin 2 300 ISAF-joukkojen ja Yhdysvaltojen sotilasta.
Yhdysvallat on käyttänyt varoja Afganistanin sotaan ja jälleenrakennukseen yhteensä noin 400 miljardia dollaria. Hallituksen ongelmana on tulosten vähäisyys ja kansalaisten vastahakoisuus jatkaa Afganistanin sotaa tai edes maan vakauttamisen tukemista muilla keinoin. Presidentti Obama vahvisti vuoden 2010 lopulla aikomuksen aloittaa amerikkalaissotilaiden vetäytymisen kesällä 2011, ja Naton suunnitelman mukaan vastuu Afganistanin turvallisuudesta siirtyy paikallisille viranomaisille vuodesta 2013 alkaen.
 
Laatikko: Yhdysvaltojen asevoimat Afganistanissa (smm4laat4461)
Laatikko: Kansainvälinen kriisinhallintajoukko ISAF (smm4laat4462)
Laatikko: Afganistanin ja Pakistanin vastarintaryhmittymät vuonna 2010 (smm4laat4463)
Laatikko: Afganistanin poliittinen tilanne vuonna 2010 (smm4laat4464)
Laatikko: Afganistanin sodan tappiot ja kustannukset (smm4laat4465)


4.4.7 Arviot terrorismin vastaisen sodan tuloksista vaihtelevat
Terroristit väistyivät

Yhdysvallat hyökkäsi syksyllä 2001 Afganistaniin karkottaakseen sieltä saudiarabialaisen terroristijärjestö al-Qaidan tukikohdat. Tämä tavoite saavutettiin verraten helposti, ja samalla Afganistaniin tuotiin länsimielinen hallinto talibanien tilalle. Terroristeja ei kuitenkaan tuhottu, vaan heidän toimintansa siirtyi Pakistanin puolelle rajaa sekä moniin Lähi-idän ja Afrikan maihin, muun muassa Jemeniin ja Somaliaan.
Afganistanin ja Pakistanin rajaseuduilta alkanut talibanien johtama vastarintaliike on vuosien kuluessa voimistunut ja levittäytynyt laajoille alueille, minkä johdosta Afganistanin hallitusta tukevia länsimaiden joukkoja on koko ajan lisätty. Mitään ratkaisua ei Afganistanissa ole kuitenkaan näköpiirissä, ja Pakistanin tilanne on käynyt entistä epävakaammaksi.
 
Yhdysvallat suojautui
Toisaalta Yhdysvalloissa ei ole tapahtunut lähes kymmeneen vuoteen vakavia terrori-iskuja. Siihen selitykset vaihtelevat suuresti. Joidenkin mielestä presidentti Bushin julistama strategia terroristien tukikohtien tuhoamiseksi voimakkailla sotatoimilla on estänyt uudet iskut, kun taas toiset korostavat kotimaan turvallisuuden parantamisen ja tiedustelun tehostamisen merkitystä. Useat terrorismin torjunnan asiantuntijat pitävät Afganistanin ja erityisesti Irakin sotia virheenä, koska ne ovat lisänneet terroristien kannatusta ja sitoneet tarpeettomasti Yhdysvaltojen voimavaroja.
 
Yhdysvaltojen voimat sitoutui
Terrori-iskuista syksyllä 2001 alkaen Yhdysvallat on sitoutunut kaukaisissa maissa jatkuviin ja laajoihin sotatoimiin, jotka ovat suuresti kuluttaneet varoja ja arvovaltaa. Kun ”terrorismin vastaisen sodan” sodan loppua ei ole näkyvissä, ei voida vielä arvioida sen lopullisia tuloksiakaan, mutta väliarviot ensimmäisestä vuosikymmenestä ovat olleet enimmäkseen kielteisiä.
Yhdysvalloissa on myös vaadittu sidonnaisuuksien vähentämistä erityisesti Lähi-idässä ja eteläisessä Aasiassa, jotta varoja voitaisiin suunnata muihin tärkeisiin kohteisiin. Niistä kotimaan tarpeet eivät ole suinkaan vähäisimpiä.
 
Laatikko: Yhdysvaltojen asevoimat Afganistanissa (smm4laat4461)
Laatikko: Kansainvälinen kriisinhallintajoukko ISAF (smm4laat4462)
Laatikko: Afganistanin ja Pakistanin vastarintaryhmittymät vuonna 2010 (smm4laat4463)
Laatikko: Afganistanin poliittinen tilanne vuonna 2010 (smm4laat4464)
Laatikko: Afganistanin sodan tappiot ja kustannukset (smm4laat4465)


Kirjallisuutta: Strategic Survey 2009 – 2010 (IISS, London 2009 – 2010); Anthony Tucker-Jones, The Rise of Militant Islam (Pen&Sword 2010). ”Great sacrifices, small rewards”, The Economist, January 1, 2011; Hannu Juusola, Israelin historia (Gaudeamus, Helsinki 2005); Mehran Kamrava, The Modern Middle East. A Political History since the First World War (University of California Press 2005); Strategic Survey 2009 – 2010 (IISS, London 2009 – 2010); Anthony Tucker-Jones, The Rise of Militant Islam (Pen&Sword 2010).
Internetissä: http://en.wikipedia.org/wiki/War_in_Afghanistan_(2001%E2%80%93present) , http://icasualties.org/oef/,
http://costofwar.com/ , http://www.fas.org/sgp/crs/natsec/RL33110.pdf , http://www.antiwar.com/casualties/ ,
http://www.nato.int/cps/en/natolive/topics_8189.htm  http://en.wikipedia.org/wiki/War_in_Afghanistan_(2001%E2%80%93present) , http://icasualties.org/oef/ , http://costofwar.com/ , http://www.fas.org/sgp/crs/natsec/RL33110.pdf , http://www.antiwar.com/casualties/ , http://www.nato.int/cps/en/natolive/topics_8189.htm
 

 

[SULJE] [TULOSTA SIVU]