4.1 Yhdysvallat maailmanmahtina

4.1.1 Yhdysvaltojen valta-asema kylmän sodan päätyttyä
Yhdysvaltojen hallitseva asema

Toisen maailmansodan päätyttyä Yhdysvallat hallitsi puolta maailman tuotannosta tärkeillä aloilla ja kohosi myös poliittisesti selvään johtoasemaan. Neuvostoliitto liittolaisineen ei pystynyt kilpailemaan läheskään tasavertaisesti vaikutusvallasta talouden ja kulttuurin aloilla, mutta sotilaallisesti itäblokki kykeni tasoittamaan voimasuhteita jo 1970-luvulla, kunnes 1980-luvulla Yhdysvaltojen johtama länsi jälleen ajoi ohi myös sotilaallisessa voimassa.

Yhdysvallat jää ainoaksi supervallaksi
Kylmän sodan päätyttyä Yhdysvallat jäi ”ainoaksi supervallaksi”, eikä näköpiirissä ollut vakavasti otettavaa haastajaa. Yhdysvallat kykeni hankkimaan selvän johtoaseman ns. uuden teknologian tuotannossa, erityisesti tietotekniikassa, ja siihen liittyen maailmanlaajuisen median hallinnan.

Yhdysvallat veti puoleensa tieteen ja kulttuurin lahjakkuuksia, ja maan korkeakoulut tuottivat hyvin koulutettuja johtajia ja asiantuntijoita talouselämän tarpeisiin.

Väestökehitys
Väestökehitys on ollut talouden kannalta edelleen suotuisaa, sillä ikäjakautumaltaan väestö on pysynyt maahanmuuton ja suuren syntyvyyden vuoksi nuorena verrattuna kilpailijamaihin. Viime vuosina on alettu kiinnittää huomiota siihen, että anglosaksinen tai yleensäkin eurooppalaisperäinen väestö suhteellisesti heikkenee taustaltaan latinalaisamerikkalaiseen tai aasialaisperäiseen verrattuna.

4.1.2 Maailmantilanteen muutoksen merkkejä
Yhteistyön aika
Yhdysvaltojen hallitsevan aseman vuoksi maan sisäinen ja ulkopolitiikan kehitys vaikutti merkittävästi koko kansainvälisen politiikan luonteen muutokseen. Kylmän sodan jälkeisen, kansainvälisen yhteistyön sävyttämän vaiheen jälkeen alkoi vuosituhannen taitteessa sekä Yhdysvalloissa että maailmalla ilmetä yhä selvemmin voimapolitiikan paluun merkkejä.

”Clintonin oppi”
Presidentti Bill Clintonin kaudella (1993 - 2001) Yhdysvaltojen ja Euroopan politiikassa oli nähtävissä yhteistyötä ja demokraattisia arvoja korostava painotus. Kansainvälisiä kysymyksiä ratkottiin paljolti konferensseissa, muun muassa Ety-järjestön huippukokouksissa. Kosovon sotaan osallistumista keväällä 1999 pyrittiin oikeuttamaan ”Clintonin opilla”, jonka mukaan kansainvälisen yhteisön velvollisuutena oli tehdä interventio, jopa ilman YK:n valtuutusta, jos siten voitaisiin estää ihmisoikeuksien laajamittainen loukkaus.

Realismi haastajaksi
Demokratiaa, ihmisoikeuksia ja yhteistyötä painottaneen ”liberaalin internationalismin” haastajaksi nousi vuosituhannen vaihtuessa jälleen “klassinen realismi”, jota amerikkalaisessa politiikassa voidaan luonnehtia myös republikaaniseksi ajatussuunnaksi.

Mielialojen muutos Yhdysvalloissa kuvastui erityisesti republikaanien ehdokkaan George W. Bushin vaalivoitossa syksyllä 1999. Hänen kampanjassaan syytettiin demokraatteja kansallisen edun unohtamisesta tehtäessä ”humanitaarisin” perustein interventio Kosovoon, kun tärkeämmät strategiset intressit olivat Lähi-idän ja Aasian suunnilla.

Voimapolitiikan paluu
Kosovon sotaa voidaan pitää käännekohtana myös siinä suhteessa, että Venäjä ja Kiina protestoivat ankarasti Jugoslavian pommituksia ilman YK:lta saatua oikeutusta. Venäjä reagoi ilmapiirin muutoksen aloittamalla puolestaan uudelleen sodan Tshetsheniassa.

4.1.3 Talouskehitys Yhdysvalloissa kylmän sodan jälkeen
Uudet teknologiat

Yhdysvaltojen talous oli 1980-luvulla jo suhteellisesti heikentymässä esimerkiksi Japaniin ja Saksaan verrattuna. Uudet ”korkean teknologian” tuotteet, esimerkiksi pienet tietokoneet ja matkaviestintään sopivat puhelimet ja muut laitteet tuottivat kuitenkin seuraavalla vuosikymmenellä uuden nousukauden.
Maailman johtavien talousmahtien bruttokansantuotteet ostovoimalla laskettuna olivat vuonna 1999 prosenttiosuuksiltaan seuraavat: USA 22, EU 20, Kiina 11, Japani 8, Venäjä 2, Keski- ja Itä-Euroopan entiset sosialistimaat (KIE) 2 sekä muut 35 prosenttia.

Globaalitalous
Kylmän sodan päättymisellä oli koko maailmantalouden nousuun myönteinen vaikutus, ja markkinoiden vapautuminen yhdessä parantuneiden kuljetus- ja viestintäyhteyksien kanssa mahdollisti ”globaalitalouden”. Tähän liittyen myös amerikkalaista teollisuustuotantoa siirtyi halvempien kustannusten maihin ja ns. perinteistä teollisuutta lopetettiin suuressa määrin. Laajentuva palveluala korvasi kuitenkin toistaiseksi teollisten työpaikkojen menetykset.

4.1.4 Yhdysvaltojen asevoimat kylmän sodan jälkeen
Asevoimien uudistusohjelma

Yhdysvaltojen asevoimissa oli vuonna 2001 hieman vajaa 1,4 miljoonaa sotilasta. Sotilasmenot olivat 320 miljardia dollaria, mikä vastasi 3,1 prosenttia BKT:sta. Uudistusohjelman puitteissa piti vähentää riippuvuutta ulkomaisista eteentyönnetyistä tukikohdista, ja tilalle oli määrä kehittää kaukovaikutteisia aseita sekä parantaa kykyä joukkojen siirtoon suoraan Amerikasta kulloisellekin kriisialueelle.

Tukikohdat ulkomailla
Kylmän sodan jäljiltä 1990-luvun puolivälissä oli Yhdysvaltojen asevoimia Euroopassa noin 150 000, Koreassa 35 000 ja Japanissa noin 40 000 sotilasta. Persianlahdella ja Turkissa oli toimintavalmiina kymmeniä tuhansia amerikkalaissotilaita. Euroopasta poistettiin 1990-luvulla runsaasti maavoimien joukkoja ja ilmavoimia.
Uudella teknologialla oli määrä mahdollistaa joukkojen vahvuuksien huomattava supistaminen. Vihjeen kehityksen suunnasta antoi Kosovon sota keväällä 1999, jolloin sotatoimet olivat kokonaan ilmavoimien vastuulla ja käytettiin vain kaukovaikutteisia aseita

4.1.5 Keskustelu Yhdysvalloissa maailmantilanteen näkymistä
Demokratian lopullinen voitto?

Yhdysvalloissa virisi 1990-luvulla keskustelua maailmantilanteen näkymistä kylmän sodan päättymistä seuranneen siirtymävaiheen jälkeen. Liberaalien tai uuskonservatiivien selitysmallien mukaan demokratia oli lopullisesti voittanut ja Yhdysvaltojen menestys kylmässä sodassa toimi esimerkkinä koko maailmalle siitä, ettei totalitaarisilla tai sosialistisilla yhteiskuntajärjestelmillä olisi enää tulevaisuutta.

Uskonto tai kulttuurierot
Uskontoon tai kulttuurieroihin perustuvat selitykset pyrkivät kuvaamaan tapahtunutta kehitystä ja meneillään olevia konflikteja sekä hahmottamaan sen perusteella maailman ryhmittymistä vanhojen sivilisaatioiden tai kulttuurien mukaisiin suuralueisiin. Muslimimaailman ja kristittyjen tai juutalaisten hallitsemien alueiden välisten rajavyöhykkeiden arvioitiin olevan erityisen herkkiä konflikteille, kuten oli juuri koettu Jugoslavian hajoamissotien yhteydessä tai Israelin ja palestiinalaisten välisissä ristiriidoissa.

Geopoliittiset tekijät
Esille nostettiin myös geopoliittiset tekijät, jotka ovat ennenkin olleet suurvaltapolitiikan käyttöaineena. Uudessa tilanteessa keskeiseen asemaan maailmanpolitiikassa oli nousemassa Lähi-itä ja Keski-Aasia, koska siellä sijaitsee yli kaksi kolmasosaa maailman öljyperäisistä energiavaroista ja se on myös suurten sivilisaatioiden tai kulttuurien kohtauspaikka. Näytti siltä, että maailmanpolitiikan tärkein konfliktialue tulisi olemaan tuolla “uudella maailmanmittakaavan Balkanilla”, johon suurvaltojen intressit kohdistuivat.

Laatikko: Kylmän sodan jälkeinen maailmanpolitiikan yleisluonne (smm4laat4121)
Laatikko: ”Clintonin oppi” humanitaaristen interventioiden oikeutuksesta (smm4laat4122)
Laatikko: Republikaanien vaalivoitto Yhdysvalloissa syksyllä 1999 (smm4laat4123)
Laatikko: Kansainvälisen politiikan luonteen muutos vuosituhannen vaihteessa (smm4laat4124)
Laatikko: Yhdysvaltojen taloudellisen voiman kehitys toisen maailmansodan jälkeen (smm4laat4111)
Laatikko: Yhdysvaltojen väestökehitys kylmän sodan jälkeisellä ajalla (smm4laat4112)
Laatikko: Yhdysvaltojen asevoimien sijoitus ja vahvuudet 1990-luvulla (smm4laat4141)
Laatikko: Yhdysvaltojen asevoimien doktriinin ja rakenteen muutokset kylmän sodan jälkeen (smm4laat4142)
Laatikko: Teoria sivilisaatioiden törmäyksestä (smm4laat4151)
Laatikko: Euraasian ”suuri shakkilauta” (smm4laat4152)
Laatikko: Uuskonservatiivien ohjelma Yhdysvaltojen valta-aseman vahvistamiseksi (smm4laat4153)
Laatikko: Liberaalit näkemykset Yhdysvaltojen menestyksen tekijöistä (smm4laat4154)
 


Kirjallisuutta: Kirjallisuutta: Zbigniew Brzezinski, The Grand Chessboard: American Primacy and its Geostrategic Imperatives (Basic Books, New York 1997); Francis Fukuyama, The End of History and the Last Man (Penguin Books1992); Harto Hakovirta, Maailmanpolitiikka. Teoria ja todellisuus (Kustannus 54,Tampere 2002); Samuel Huntington, The Clash of Civilizations and Remaking of World Order (Touchstone Book 1997); Will Hutton, The World We’re In (Little Brown 2002); Tapani Ruokanen - Aarne Nurmio, Entä jos... Suomi ja mahdolliset maailmat
 

 
[SULJE] [TULOSTA SIVU]