3.5 Itäisen Keski-Euroopan kehitys


3.5.1 Demokratian vakiinnuttaminen
Kehitys nopeinta Baltian maissa

Kommunistipuolueiden kukistumisen ja sosialistisen suunnitelmatalouden romahduksen jälkeen kesti useita vuosia, ennen kuin demokraattinen yhteiskuntajärjestys ja markkinatalous vakiintuivat entisiin Varsovan liiton maihin ja hajonneen Neuvostoliiton osavaltioihin. Kehitys oli nopeinta pohjoisessa Baltian maissa, Puolassa, Tshekin tasavallassa ja Unkarissa, samalla kun etelämpänä koettiin useita takaiskuja demokratian ja markkinatalouden vakiinnuttamisessa. Tähän vaikuttivat merkittävästi Balkanin yleistilanteen epävakaus ja maiden aikaisemmat kehityserot.
Itäisen Keski-Euroopan maissa oli monipuoluejärjestelmä 1990-luvulla vielä vakiintumaton, mistä syystä vaaleissa koettiin suuria vallansiirtymiä ja hallitukset olivat lyhytikäisiä. Populistiset, useimmiten hyvin kansallismieliset johtajat saattoivat vaaleissa saada suuren kannatuksen, joka myös nopeasti katosi uudistusten viipyessä ja kansan pettyessä odotuksissaan.

Paluu ”Eurooppaan”
Yhteinen tavoite useimpien suurten puolueiden ohjelmissa näkyi iskulauseissa: ”Demokratia, markkinatalous ja paluu Eurooppaan”. Paluulla Eurooppaan tarkoitettiin lähinnä ennen toista maailmansotaa vallinnutta tilannetta, jolloin ei ollut matkustus- ja liikkumisrajoituksia valtioiden välillä. Kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa liikkuminen helpottui, vaikka EU-maat vaativat edelleen Itä-Euroopasta tulijoilta viisumin.
Huolimatta yleistyneestä lehdistönvapaudesta pyrkivät vallassa olleet puolueet kontrolloimaan mediaa monin keinoin. Näin vaikeutettiin opposition normaalia poliittista toimintaa, mikä puolestaan johti usein väkivaltaisiin mielenosoituksiin.

Demokratian vahvistaminen
Demokratian vakiintumista edistettiin Euroopan unionin ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön toimin. Niihin kuului lähinnä vaalien tarkkailua ja demokraattisten instituutioiden tukemista. Myös lupaus Euroopan unionin jäseneksipääsystä demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja markkinatalouden toteuduttua antoi itäisen Keski-Euroopan maille aiheen edistää näiden edellyttämiä poliittisen järjestelmän muutoksia.

Laatikko: Itäisen Keski-Euroopan määrittely (smm3laat3511)
Laatikko: Kansallisuus- ja rajakiistat itäisessä Keski-Euroopassa (smm3laat3512)
Laatikko: Visegrad-maiden yhteistyö (smm3laat3513)


3.5.2 Siirtymätaloudet
Muutos hankalaa
Talousjärjestelmän muutos sosialistisesta markkinataloudeksi seurasi pääpiirtein samaa kaavaa, mutta kehityksen lähtökohdissa ja nopeudessa oli ”siirtymätalouksissa” suuria eroja. Puolassa maatalous oli pysynyt paljolti pienviljelijävaltaisena ja Unkarissa yritystoimintaa edistetty jo kommunistihallituksen aikana, joten markkinatalouden edellytykset olivat lähtökohtaisesti paremmat kuin esimerkiksi Neuvostoliitosta itsenäistyneissä maissa.
Muutos ei missään tapahtunut kivuttomasti, vaan sen myötä monet ihmiset joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin, kun taas toiset saattoivat rikastua hyvinkin nopeasti. Talouden vapauttaminen toi mukanaan myös monimuotoista rikollisuutta, sillä valvonta- ja säätelyjärjestelmät eivät kehittyneet samassa tahdissa.

Yksityistäminen
Valtion tai yhteiskunnan omistamaa teollisuutta yksityistettiin kaikissa siirtymätalouksissa, joskin menettelytavat ja nopeus vaihtelivat. Raskaan teollisuuden yksityistäminen oli kaikkein vaikeinta, sillä kilpailukyky oli huono ja ympäristöongelmat haittasivat modernisointia. Siksi monia raskaan metalliteollisuuden ja kemianteollisuuden laitoksia lopetettiin tai muunnettiin uuteen käyttötarkoitukseen. Ulkomaiset sijoitukset toivat uuttaa tuotantoa etenkin Puolaan, Tshekin tasavaltaan, Slovakiaan ja Unkariin.

Kansainvälinen tuki
Kansainväliset organisaatiot tukivat siirtymätalouksia lainoilla, avustuksilla ja koulutusohjelmilla. Toisaalta ne asettivat myös tiukkoja ehtoja, jotka tuottivat osalle väestöä suuria vaikeuksia. Talouden säännöstelyn ja valtio-omistuksen purku lisäsi nopeasti työttömyyttä ja kohotti hintatasoa, jolloin esimerkiksi eläkeläisten elintaso vastaavasti laski. Verotulojen ehtyminen heikensi yhteiskunnan mahdollisuuksia jatkaa väestön tukitoimia, ja kannattamattomien teollisuuslaitosten lopettaminen poisti niihin aikaisemmin liittyneen työntekijöiden sosiaaliturvan.

Poliittinen epävakaus jatkuu
Talousjärjestelmän muutoksen vaatimat uudistukset eivät yleensä ehtineet kohottaa kansan elintasoa vielä 1990-luvulla, minkä vuoksi poliittinen epävakaus jatkui. Nuoret ja hyvin koulutetut ihmiset muuttivat suurin joukoin työn perässä läntiseen Eurooppaan ja Amerikkaan. Siirtymätaloudet kärsivät tuosta ”aivoviennistä”, vaikka ulkomailla työskentelevät lähettivät rahaa kotimaihinsa. Yhteiskunnallisten levottomuuksien estämiseksi ja muuttoliikkeen hillitsemiseksi tarvittiin Euroopan unionin ja muiden kansainvälisten organisaatioiden apua.

Laatikko: Vähittäisuudistukset vai shokkihoito? (smm3laat3521)
Laatikko: Kansainvälinen rahoitusapu itäisessä Keski-Euroopassa 1990-luvulla (smm3laat3522)
Laatikko: Ulkomaiset investoinnit itäisessä Keski-Euroopassa (smm3laat3523)
Laatikko: Verotusjärjestelmät itäisessä Keski-Euroopassa 1990-luvulla (smm3laat3524)
Laatikko: Elintasokehitys itäisen Keski-Euroopan maissa (smm3laat3524)


3.5.3 Puola 1990-luvulla
Uudistuksia jo 1980-luvulla
Puolassa oli toteutettu vähittäisiä yhteiskunnallisia ja poliittisen järjestelmän uudistuksia jo 1980-luvulla, ja myös hallinnon vaihdos kommunistisesta monipuoluejärjestelmäksi alkaen vuodesta 1989 tapahtui asteittain. Entiset kommunistit, jotka nimittivät itsensä lähinnä sosialidemokraateiksi, pysyivät johtavissa asemissa useita vuosia. ”Menneisyydenhallinnassa” oltiin pitkään hyvin varovaisia, jotta ei synnytettäisi vakavia sisäisiä ristiriitoja arkistojen avautuessa.

Raju talousuudistus
Puolan erityisongelmana oli suuri velkamäärä läntisille rahoittajille. Se oli vuonna 1989 noin 40 miljardia US-dollaria. Toisaalta Puolan talous oli ollut lujasti sidoksissa Neuvostoliiton talouteen, mikä vaikutti 1990-luvulla edelleen haitallisesti talouden rakenteeseen. Talousjärjestelmän uudistus aloitettiin vuonna 1990 vapauttamalla hinnat, mistä seurasi raju inflaatio. Se köyhdytti kansaa ja synnytti laajalti tyytymättömyyttä uutta hallintoa kohtaan. Vuosikymmenen lopulla suuri osa Puolan taloudesta oli ulkomaalaisten omistuksessa, muun muassa pankkitoiminnasta noin 75 prosenttia läntisen pääoman hallinnassa.

Puoluekentän hajaannus
Talouden rakenteiden uudistaminen oli hidasta, joten poliittinen epävakaus jatkui ja kohdistui myös Solidaarisuus-liittoon, joka menetti nopeasti suosiotaan. Liikkeen pitkäaikainen johtaja Lech Walesa valittiin presidentiksi vuonna 1990. Seuraavan vuoden parlamenttivaaleissa puoluekentän hajaannus jatkui, minkä vuoksi hallitusten toimintakyky oli heikko.
Vuonna 1993 pidetyissä parlamenttivaaleissa sosialidemokraatit kohosivat suurimmaksi puolueeksi yli 20 prosentin ääniosuudella. Yhdessä talonpoikaispuolueen kanssa sai lähinnä entisten kommunistien hallitsema ryhmittymä parlamentin paikoista noin 60 prosenttia. Oikeistopuolueet jäivät silloin selvästi vähemmistöön, mutta jälleen vuosikymmenen lopulla ne kykenivät vaalivoittoon. Monipuoluejärjestelmän 15 ensimmäisen vuoden aikana entiset kommunistit ja yleensäkin vasemmisto olivat yleensä hallitsevassa asemassa.
Katolisen kirkon merkitys yhteiskunnallisena voimana pysyi suurena, ja sillä oli myös rauhoittava vaikutus puoluekenttään, joka muuten oli yhä erittäin epävakaa. Oikeistopuolueet olivat läheisessä liittosuhteessa kirkollisten piirien kanssa.

Länsisuuntaus voimistui
Lech Walesan jälkeen entinen kommunisti Aleksander Kwasniewski valittiin presidentiksi vuosien 1995-2005 ajaksi. Hänen taustansa ei estänyt jatkamasta ulkopolitiikassa länsisuuntausta, jonka tavoitteena oli EU:n ja Naton jäsenyys. Epäluulot saksalaisia ja venäläisiä kohtaan vaikuttivat siihen, että Puolan hallitus pyrki voimistamaan suhteitaan nimenomaan Yhdysvaltoihin, ja Euroopan unioniin suhtauduttiin varauksin. Puola liittyi Natoon vuonna 1999 ja Euroopan unioniin vuonna 2004.

Laatikko: Puolan talousuudistuksen alkuvaiheet (smm3laat2531)
Laatikko: Puolan ulko- ja turvallisuuspolitiikka 1990-luvulla (smm3laat2532)


3.5.4 Baltian maat
Kansalaisten poliittisesti aktiivisia

Baltian maiden itsenäistymisvaiheessa vuonna 1991 kansalaisten poliittinen aktiivisuus oli aluksi korkealla tasolla, mutta taloudelliset vaikeudet ja sisäpolitiikan riitaisuus heikensivät pian luottamusta poliitikkoihin. Hallitukset olivat lyhytikäisiä. Vuosina 1990–2003 Virossa oli kahdeksan hallitusta, Liettuassa seitsemän ja Latviassa kymmenen.
Puolueiden nimet, ohjelmat ja kokoonpanot vaihtelivat usein vaalikausien mukaisesti, ja äänestäjien oli vaikea tunnistaa niiden ohjelmallisia eroja. Talouselämällä oli suuri vaikutus puolueiden toimintaan, mistä seurasi myös korruptiota. Vaalit pidettiin kuitenkin perustuslain mukaisesti, ja ne olivat tarkkailijoiden mukaan yleensä rehellisiä.

Kansalaisuuskysymys
Viron ja Latvian erityisongelmina olivat suuret venäjänkieliset vähemmistöt, joille ei haluttu antaa täysiä kansalaisoikeuksia eikä edes kansalaisuutta ilman monia ehtoja. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Virossa oli venäjänkielisiä 35 ja Latviassa 42 prosenttia väestön kokonaismäärästä. Baltian maiden väestön ikääntyminen ja maastamuutto veivät 1990-luvulla väestörakennetta epäedulliseen suuntaan ja pienensivät väkilukua.

Talous kohti EU:ta
Talouskehitys oli Baltian maissa aluksi verraten hidasta mutta alkoi parantua muutaman vuoden kuluessa. Siihen vaikutti tiukka valuuttakurssipolitiikka, kun valuuttojen arvo oli sidottu vastaamaan ulkomaisia valuuttavarantoja. Myös verotuspolitiikka suosi investointeja ja yritystoimintaa.
Talouspolitiikassa Baltian maat suuntautuivat kohti Euroopan unionia sekä alkoivat muokata taloutta ja yhteiskuntaa jäsenyyskriteerien mukaisiksi. EU-jäsenyys toteutui vuonna 2004.

Neuvostojoukkojen poistuminen
Neuvostoliiton jäljiltä oli Baltian maihin jäänyt 130000 sotilasta, joista viimeiset poistuivat kesällä 1994. Sen jälkeenkin Viron ja Latvian suhteet Venäjään pysyivät jännittyneinä. Siitä seurasi muun muassa Venäjän toimet Baltian satamien ja kulkuyhteyksien käytön vähentamiseksi. Taloussuhteet säilyivät kuitenkin verraten vilkkaina, joten Venäjän valuuttaromahdus vuonna 1998 vaikutti haitallisesti myös Baltian maiden talouteen.

Puolustusvoimien rakentaminen
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Baltian maat suuntautuivat selvästi länteen, erityisesti Yhdysvaltoihin, mikä kiristi suhteita Venäjään. Maiden puolustuskyky oli aluksi hyvin heikko mutta alkoi jo hiukan parantua vuosikymmenen lopulla. Turvallisuuspoliittinen yhteistyö Baltian maiden välillä jäi löyhäksi, sillä jokainen erikseen kehitteli omia puolustusratkaisuja. Kaikkien tavoitteeksi asetettiin kuitenkin Nato-jäsenyys, joka toteutui lopulta vuonna 2004.

Laatikko: Väestökehitys Baltian maissa 1990-luvulla (smm3laat3541)
Laatikko: Baltian maiden taloudet 1990-luvulla (smm3laat3542)
Laatikko: Maanpuolustus Baltian maissa 1990-luvulla (smm3laat3543)
Laatikko: Suomen tuki Virolle maanpuolustuksen alalla (smm3laat3544)
Laatikko: Venäläisjoukkojen poistuminen Baltian maista (smm3laat3545)


3.5.5 Tshekin tasavalta, Slovakia ja Unkari
Tshekkoslovakia jakaantui

Tshekkoslovakia jakaantui vuoden 1993 alussa itsenäisiksi tshekkien ja slovakien tasavalloiksi, joiden pääkaupunkeina ovat Praha ja Bratislava. Tshekin tasavalta on asukasluvultaan suurempi, ja se on ollut myös taloudellisesti kehittyneempi ja vauraampi. Slovakiaan oli kuitenkin sosialismin aikana rakennettu raskasta teollisuutta, joka valmisti muun muassa panssarivaunuja.

Länteen Vaclav Havelin johdolla
Tshekit suuntautuivat presidentti Vaclav Havelin johdolla tiiviisti länteen, erityisesti Yhdysvaltoihin. Tshekin tasavalta liittyi Natoon ensimmäisen itälaajennuksen myötä yhdessä Puolan ja Unkarin kanssa vuonna 1999 sekä tuli EU:n jäseneksi vuonna 2004. Slovakia liittyi noihin organisaatioihin vuonna 2004.

Vähemmistöongelmia
Tshekin tasavalta, Slovakia ja Unkari ovat maantieteellisesti läheisiä naapureita sekä kulttuuriltaan ja yhteiskuntarakenteeltaan verraten samanlaisia, historiallisesti Habsburg-monarkiaan kuuluneita, mutta silti niiden välillä on ajoittain ollut skismaa. Erityisesti Slovakian ja Unkarin suhteita häiritsee unkarilaisvähemmistön tyytymättömyys Slovakian hallintoon, ja näissä maissa oleva suurehko romaaniväestö kokee syrjintää.

Talous koheni, sisäpolitiikka riitaisaa
Sisäpolitiikka oli näissä kolmessa maassa riitaisaa koko 1990-luvun, mikä kuvastui puoluekentän hajanaisuutena ja nopeina vallanvaihtoina vaalien seurauksena. Slovakiaa pidettiin Vladimir Meciarin hallinnon aikana melko epädemokraattisena, mutta opposition voiton jälkeen vuodesta 1998 demokratiakehitys on siellä ollut ripeää.
Taloudellisesti kehitys tässä maaryhmässä eteni pääpiirtein suotuisasti lähinnä runsaiden ulkomaisten investointien ansiosta. Silti varallisuuserojen kasvu ja myös ajoittain laaja työttömyys ylläpitivät sisäpoliittista tilannetta jännittyneenä.

Laatikko: Unkarilaisvähemmistöt naapurimaiden alueilla (smm3laat3551)
Laatikko: Visegrad-maiden talouskehitys 1990-luvulla (smm3laat3552)


3.5.6 Romania ja Bulgaria
Muutosvauhti aluksi hyvin hidasta
Romaniassa ja Bulgariassa yhteiskunnallinen ja talouden muutosvauhti oli aluksi hyvin hidas, ja entiset kommunistit pysyivät vallassa 1990-luvun puoliväliin. Vielä vuosikymmenen lopullakin uudistukset etenivät hitaasti, ja elintaso oli muihin Euroopan maihin verrattuna matalalla tasolla.
Vasta 2000-luvun alkaessa poliittinen järjestelmä alkoi vakiintua, ja demokratiakehitys voimistui. Entistä myönteisempään kehitykseen myötävaikutti Balkanin yleistilanteen rauhoittuminen Jugoslavian hajoamissotien päätyttyä.

Pyrkimys läntisiin liittoihin
Ulkopolitiikassa sekä Romania että Bulgaria alkoivat vuosikymmen jälkipuoliskolla suuntautua yhä selkeämmin länteen tavoitellen Naton ja EU:n jäsenyyttä. Nämä hankkeet toteutuivat vasta vuosina 2004 ja 2007.
 


Kirjallisuutta: Central and Eastern European Politics. From Communism to Democracy (2008); Walter Clemens, The Baltic Transformed (2001); Matti Lukkari, Viron itsenäistyminen (Otava, 1996); Nations & Politics in the Soviet Successor States (Eds. Ian Bremmer – Ray Taras, Cambridge University Press, 1993).

 
[SULJE] [TULOSTA SIVU]