3.3 ETYK prosessista järjestöksi

3.3.1 Etyk-prosessi kylmän sodan päätösvaiheessa
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi (ETYK)
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi (ETYK) käsitettiin aluksi 1970-luvulla avoimeksi prosessiksi, joka kehittyisi tilanteen vaatimusten mukaan yhteisillä päätöksillä. Helsingin päätösasiakirjassa 1975 määritettiin keskeiset periaatteet ja sovittiin seurantakokousten järjestelmästä.
Maailmalla Etyk tunnettiin Helsinki-prosessina, ja sellaisena se myötävaikutti suuresti kylmän sodan rauhanomaiseen päätökseen. Etykin puitteissa pystyttiin kylmän sodan aikanakin ylläpitämään neuvotteluyhteyttä, ja konferenssien päätöksiin voitiin vedota kiistakysymyksissä. Etykin julistukset eivät olleet oikeudellisesti sitovia, mutta niitä noudatettiin verraten hyvin.

Tarve sopeutua uusiin olosuhteisiin
Pariisissa 21.11.1990 allekirjoitettu Uuden Euroopan peruskirja kuvasti läntisten aatteiden voittoa, mutta myös Neuvostoliitto hyväksyi tuolloin asiakirjaan otetut periaatteet. Toisaalta Neuvostoliiton hajotessa myös kylmän sodan asetelma oli jo lakannut olemasta, ja Etykin toiminta oli sovitettava uusiin olosuhteisiin.

3.3.2 Uusia Etyk-rakenteita
Uusia vakinaisia elimiä
Pariisin huippukokouksessa päätettiin luoda vakinaisia elimiä, muun muassa pieni sihteeristö, konfliktinestokeskus ja vaalien valvonnasta vastaava yksikkö. Ne sijoitettiin lähinnä itäiseen Keski-Eurooppaan, koska pidettiin tärkeänä demokratian vakiinnuttamista entisissä Varsovan liiton maissa.

Uudet toimielimet
Sihteeristö toimi aluksi Prahassa ja muutti vuoden 1994 alussa Wieniin. Siellä oli jo syksyllä 1990 perustettu Konfliktinestokeskus (engl. Conflict Prevention Centre), joka liitettiin sihteeristön yhteyteen. Konfliktinestokeskus seuraa tilannetta, valvoo aseidenriisunnan ja luottamusta ja turvallisuutta lisäävien toimien suoritusta sekä tukee kriisinhallinnan johtamista.

Uudeksi tehtäväksi vaalivalvonta
Vaalien valvonnasta tuli tärkeä tehtävä, jota aluksi myös kannatettiin laajasti. Tarkkailijat pitivät huolta siitä, että valtiollisissa vaaleissa noudatettiin yhteisiä periaatteita, joissa korostettiin vaalien avoimuutta ja rehellisyyttä. Vaalien valvonnasta vastaava virasto on toiminut Varsovassa.
Turvallisuusyhteistyön foorumi perustettiin Helsingin konferenssissa 1992. Sen tehtävänä on edistää erityisesti asevalvontaa ja aseidenriisuntaa.

Laatikko: ETY-järjestön konfliktinestokeskus (smm3laat3321)
Laatikko: ETYJ:n vaalienvalvonta (smm3laat3322)


3.3.3 Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö
Helsingin konferenssi
Helsingin konferenssissa 1992 asetettiin päämääräksi muodostaa organisaatio, jolla olisi kiinteä rakenne ja selvästi määritetyt toimivaltuudet. Budapestissa vuonna 1994 tehtiinkin päätös prosessin muuttamiseksi organisaatioksi nimeltä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj, engl. Organization for Security and Cooperation in Europe, OSCE). Se aloitti toimintansa seuraavan vuoden alussa.
Istanbulin kokouksessa 1999 Ety-järjestön toimintasääntöjä tarkennettiin ja sovittiin erityisesti rauhanturvaamisroolia parantavista toimista. Toiminnalliset periaatteet kirjattiin Euroopan turvallisuuden peruskirjaan.

Alueellinen turvallisuusjärjestö
Kylmän sodan jälkeiset vuodet ravistelivat Euroopan yhtenäisyyttä erityisesti Balkanilla ja Kaukasiassa. Etykin muuttaminen organisaatioksi ei ratkaissut sen ongelmia noiden alueiden konfliktien hallinnassa, eikä muillakaan organisaatioilla ollut siinä suhteessa juuri parempaa menestystä. Ety-järjestön rooliksi vakiintui toiminta YK:n alueellisena turvallisuusjärjestönä lähinnä määrittämällä yleisesti normeja ja valvomalla vaaleja. Sen sijaan konfliktien estämisen ja hallinnan operatiivisena johtoelimenä Ety-järjestön merkitys jäi vähäiseksi.

Merkitys turvallisuusfoorumina vähentyi
Huolimatta päätöksenteon säilyttämisestä konsensus-periaatteella tapahtuvaksi Venäjä joutui myöntymään sille epämieluisiin ratkaisuihin useissa kiistakysymyksissä. Se alkoi suhtautua kriittisesti Etyjin toimintaan entisen Jugoslavian alueella ja Kaukasiassa syyttäen järjestöä asettumisesta länsivaltojen intressien edistäjäksi.
Lännessä, erityisesti Yhdysvalloissa, alettiin toisaalta vähätellä Ety-järjestön arvoa muissa kuin vaalien valvontatehtävissä. Tähän liittyi yleisemminkin aseidenriisunnan ja asevalvonnan merkityksen väheneminen kylmän sodan jälkeisessä tilanteessa. Pariisin huippukokouksen 1990 aikaisesta hyvästä tunnelmasta ei vuosikymmenen lopulla ollut enää paljon jäljellä. Etykin muuttaminen prosessista organisaatioksi ei sinänsä voinut kohottaa sen arvostusta ja parantaa tehokkuutta kollektiivisen turvallisuuden tuottajana, kun tilannekehitys ei muuten sitä suosinut.

Laatikko: ETYJ:n toiminta Balkanilla (smm3laat3331)
Laatikko: ETYJ aselepoa valvomassa Kosovossa 1999 (smm3laat3332)
Laatikko: ETYJ:n aseidenriisuntatoimet 1990-luvulla (smm3laat3333)
 


Kirjallisuutta: Heinz Loquai, Der Kosovo-Konflikt – Wege in einen vermaidbaren Krieg (Nomos, Baden-Baden 2000); Markku Reimaa, Kekkosen katiska. Suomi Etykissä 1968-1989 (Edita 2008); Pekka Visuri, Kosovon sota (Gaudeamus, 2000).
Internetissä: http://www.osce.org/ ; http://www.osce.org/documents/mcs/1994/12/4050_en.pdf

 
[SULJE] [TULOSTA SIVU]