2.5 Ulko- ja turvallisuuspolitiikan EU-linjaukset

2.5.1 Turvallisuuspolitiikan peruslinjan määritys

 EU-jäsenyyden alkaessa hallitus määritti ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan. Sen mukaan Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi sotilaallisesti liittoutumattomana maana.

 Jäsenyysneuvotteluissa Suomi oli kuitenkin sitoutunut osallistumaan täysipainoisesti Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, eikä jättänyt varaumia myöskään sen kehittämisen suhteen.

 2.5.2 Ulkopolitiikan sopeuttaminen EU-aikaan

 Ulkoasiainministeriö sai vastuulleen tärkeimpien Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioiden valmistelun. Myös muilla ministeriöillä on ollut suoria suhteita EU:n elimiin, ja asianomainen ministeri on edustanut Suomea oman alansa ministerineuvoston kokouksissa. Eurooppa-neuvoston kokouksissa Suomea on edustanut aina pääministeri, ja myös tasavallan presidentti on tarpeen mukaan ottanut osaa neuvoston kokouksiin päätettäessä tärkeistä ulkopolitiikan kysymyksistä.

Suomen omaksuman kannan mukaan Euroopan unionilla on suuri merkitys Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle asemalle, joten myös unionin ulkopoliittista toimintakykyä on pyritty vahvistamaan. Suomi myös kannatti integraation syventämistä, mikä käytännössä kuvastui erityisesti EU:n komission toimintakyvyn vahvistamisena.

 2.5.3 Maanpuolustus 1990-luvun alussa

 Maanpuolustuksen tilasta tehtiin parlamentaarisen toimikunnan arvio 1990-luvun alussa. Kylmän sodan päättymisestä huolimatta Suomi kehitti edelleen puolustuskykyään. Siihen osaltaan vaikutti epävarmuus Venäjän tilanteen näkymistä.

 Tärkeimpiä ratkaisuja puolustuspolitiikan alalla oli ilmavoimien torjuntahävittäjähankinta. Valtioneuvoston päätöksellä 4.6.1992 Yhdysvalloista ostettiin 64 F 18 Hornet –hävittäjää.

 Maavoimille hankittiin runsaasti varustusta entisen Itä-Saksan kansanarmeijan ylijäämävarastoista.

 Suomen EU-jäsenyys ei tuonut välittömiä muutostarpeita puolustuspolitiikkaan, mutta monella alalla aloitettiin sopeutuminen läntisen Euroopan  käytäntöihin ja standardeihin.

 


Kirjallisuutta: Euroopan turvallisuuskehitys ja Suomi. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 17.3.1997; Marginaalista ytimeen. Suomi Euroopan unionissa 1989-2003 (toim. Aleksander Stubb, Tammi, Helsinki 2006); Hanna Ojanen et al. Non-Alignment and European Security Policy (2000); Helena, Rytövuori-Apunen, Unionin ajan idänpolitiikka (Kleio, Edita, Helsinki 2007); Pekka, Visuri (toim.) Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjaukset (2. laajennettu painos, Otava, Helsinki 2003). 

[SULJE] [TULOSTA SIVU]