2.3 Suhteiden määritys Euroopan yhteisöön ja unioniin

2.3.1 Euroopan integraation seuranta Suomessa

 Suomella oli jo vuodelta 1973 hyvin toiminut teollisuustuotteiden vapaakauppasopimus Euroopan yhteisön kanssa. Integraatiota pidettiin Suomessa lähinnä taloudellisena kysymyksenä, joten 1980-luvulla haluttiin varmistaa edut myös uuteen kehitysvaiheeseen lähteneellä EY:n sisämarkkina-alueella. Poliittisen integraation syvenemistä ei tässä vaiheessa pidetty todennäköisenä.

 Neuvotteluja Euroopan unionin muodostamiseksi seurattiin tarkoin 1990-luvun alussa. Maastrichtissa joulukuussa 1991 neuvotellun ja seuraavan vuoden alkupuolella vahvistetun unioni-sopimuksen merkitystä arvioitiin Suomessa monelta taholta. Erityisen kiinnostuksen kohteina olivat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan määrittely sekä talous- ja rahaliiton toteutusnäkymät.

 Hallitus teetti vuoden 1991 lopulla selvityksen EU-jäsenyyden eduista ja haitoista. Käsittelytapa ja johtopäätökset olivat myönteisiä jäsenyydelle.

 2.3.2 Vaihtelevia käsityksiä EU-jäsenyydestä

 Sekä kansalaisten että puolueiden keskuudessa oli hyvin vaihtelevia käsityksiä Suomen suhteesta Euroopan unioniin. Vaihtoehdoiksi kohosivat lähinnä täysi EU-jäsenyys tai liittyminen Euroopan talousalueeseen ilman varsinaista EU-jäsenyyttä.

 Mielipidemittauksissa seurattiin EU-jäsenyyden kannatuksen jakautumia ja vaihteluita erityisesti sen jälkeen, kun tasavallan presidentti ja valtioneuvosto olivat talvella 1992 päättäneet hakea jäsenyyttä ja aloittaa siihen liittyvät neuvottelut.

 2.3.3 Taloudellisten etujen varmistaminen integraatiossa

 Tärkeimmäksi asiaksi Suomen suhteessa Euroopan unioniin nousi taloudellisten etujen varmistaminen. Toisella sijalla olivat urvallisuuspoliittiset näkökohdat.

 Keskeisenä ongelmana oli Suomen maatalouden toimintaedellytysten varmistaminen. Maatalousväestö voittopuolisesti vastusti EU-jäsenyyttä pelätessään yhteisen maatalouspolitiikan vaarantavan maanviljelyksen ja yleensäkin maaseudun edut Suomessa.

 2.3.4 Euroopan talousalue

Euroopan talousalue (ETA) käsitti Europan yhteisön ja vapaakauppaliitto Eftan yhteisen alueen. Sille neuvosteltiin 1990-luvun alussa sopimusta, jonka oli määrä taata pääosa EY:n sisämarkkinoiden eduista, tärkeimpänä poikkeuksena maatalous, joka oli tarkoitus jättää sopimuksen ulkopuolelle.

Sekä EU-jäsenyyden puoltajien että vastustajien mielestä teollisuustuotteiden vapaakaupan jatkaminen Länsi-Euroopan kanssa oli tärkeää, ja se oli toteutettavissa myös Euroopan talousalueen puitteissa, mutta senkin toteutumiseen sisältyi epävarmuustekijöitä. Valtiojohto halusi varmistaa sopimuksen toteutumisen ennen mahdollisia neuvotteluja EU-jäsenyydestä.

Suomi osallistui Eftan jäsenenä neuvotteluihin Euroopan talousalueen muodostamisesta. Sopimusluonnos valmistui 21.10.1991. Efta-maista Sveitsi jättäytyy sopimuksen ulkopuolelle kansanäänestyksen kielteisen tuloksen perusteella.

Sopimus Euroopan talousalueesta tuli voimaan 1.1.1994.

Kirjallisuutta: