2.2 Talouslama 1990-luvun alussa

2.2.1 Talouden ylikuumentuminen

 Talouden korkeasuhdanne 1980-luvun lopulla vaurastutti suomalaisia mutta alkoi myös muuttaa talouden rakennetta entistä riskialttiimmaksi. Tähän vaikutti useita tekijöitä yhtäaikaisesti. Rahaliikenteen vapautus velkaannutti voimakkaastiSuomen talouselämää ja yksityistalouksia. Kotitalouksien velkaantuminen suhteessa vuotuisiin tuloihin nousi 40 prosentista noin 80 prosenttiin. Syntyi käsite “kasinotalous”, jossa osakkeiden hintojen nousu perustui lähinnä mielikuviin ja odotuksiin eikä tiukasti reaalitalouteen.

Öljyn hinnan lasku vuodesta 1986 alkaen vaikutti kylläkin virkistävästi Suomen talouteen, mutta samalla Neuvostoliiton talouden vaikeuksien vuoksi pienentynyt idänkauppa heikensi siitä riippuvaisen vientiteollisuuden toimintaedellytyksiä. Tavaroiden vaihdantaan eli clearing-kauppaan perustunut järjestelmä muutettiin vuonna 1990 vapaasti vaihdettavien valuuttojen pohjalle, mistä myös aiheutui ongelmia idänkaupalle.

 Laatikko: Talouden rakennemuutos 1980-luvulla (smm2laat2211)
 Laatikko: Nousukauden äkillinen katkeaminen(smm2laat2212)

2.2.2 Pankkikriisi ja markan devalvoituminen

 Vuonna 1989 oli jo näkyvillä merkkejä osakekurssien ja asuntojen hintojen laskusta, joka kiihtyi voimakkaasti seuraavana vuonna. Valtiovalta ilmaisi kuitenkin halunsa jatkaa “vakaan markan” politiikkaa, jolla pyrittiin vähentämään devalvaatio-odotuksia. Tähän liittyi kesällä 1991 markan arvon kytkeminen Euroopan talousyhteisön valuuttajärjestelmään kurssilla, joka pian osoittautui liian korkeaksi.

 Markan arvon puolustaminen ja kasvaneet talouden tasapainotuksen vaikeudet nostivat korkotason erittäin korkealle, mistä seurasi pahasti velkaantuneiden yritysten konkursseja ja monien ihmisten joutuminen “velkaloukkuun”. Näistä syistä työttömyys kohosi nopeasti.

Vuodesta 1990 lähtien osakkeiden hinnat putosivat kolmannekseen ja myös kiinteistöjen arvo aleni saavutetusta huipusta noin kolmannekseen. Sadoittain yrityksiä meni konkurssiin, jolloin pankit kärsivät suuria luottotappioita ja korkotaso asettui erittäin korkealle.

 Vuoden 1991 puolivälissä alkoi valuuttapako, joka oli seurausta markan kiinnittämisestä liian korkealla kurssilla EY:n valuuttajärjestelmään, devalvaatio-odotuksista ja juuri paljastuneen talouskriisin syvyydestä. Kun yritykset talouden vakauttamiseen eivät tuottaneet tulosta, valuuttapako ulkomaille kiishtyi. Markka oli marraskuussa pakko devalvoida noin 12 prosentilla.

 Ulkomailta halpakorkoisia lainoja ottaneiden yritysten maksukyky joutui koetukselle markan devalvaation vuoksi syksystä 1991 alkaen. Samalla uusien lainojen saanti vaikeutui ja korot nousivat, jolloin pankit joutuivat kriisiin. Valuuttapaon jatkuessa vuonna 1992 Suomen luottokelpoisuus vaarantui ja korot edelleen nousivat. Markan kurssi päästettiin kellumaan, jolloin sen arvo aleni aluksi noin 13 prosenttia. Sen jälkeen valuuttakriisi lopulta saatiin hallintaan.

 Pankkien tukemiseksi valtio joutui takaamaan ulkomaisia lainoja ja kansalaisten säästöjä. Siitä huolimatta koko pankkijärjestelmä horjui vuosina 1991-1994, jolloin useita pankkeja kaatui tai muodostettiin kokonaan uudelle pohjalle.

 Laatikko: Suomen pankkijärjestelmän kriisi 1990-luvulla (smm2laat2221)

 2.2.3 Työttömyyden kasvu ja talouden rakennemuutos

Bruttokansantuote laski voimakkaasti, vuonna 1991 peräti seitsemän prosenttia ja seuraavana vuonnakin vielä neljä prosenttia. Työttömyys vastaavasti nousi 1980-luvun lopun noin 80 000 työttömän tasosta parissa vuodessa yli 400 000 henkeen. Työttömyysaste kohosi vuoden 1990 kolmesta prosentista 16 prosenttiin vuonna 1994. Pahiten lamasta kärsivät rakennustyöläiset, joiden työttömyysaste kohosi noin 37 prosenttiin.

Vuonna 1992 Suomen talous oli jo uhkaavassa kierteessä, kun tuotanto lamaantui lainojen saannan vaikeutumisen ja korkeiden korkojen vuoksi, ja työttömyysaste kohosi jyrkästi.

Kriisin kärjistyessä vuonna 1992 valtio oli vaarassa joutua julistetuksi maksukyvyttömäksi, jolloin luotonsaanti olisi loppunut. Runsailla ulkomailta otetuilla luotoilla kyettiin maksamaan kasvaneet työttömyys- ja sosiaalimenot, ja siten saatiin yhteiskuntarauha säilymään.

Talouden elvyttämisponnistelut kohdistettiin vientiteollisuuteen, joka alkoikin toipua vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Kulujen voimakas vähentäminen paransi valtiontalouden tilaa, mutta samalla pohjoismaisen hyvinvointimallin perusta tuli uhanalaiseksi.

 2.2.4 Laman vaikutukset

 Poikkeuksellisen voimakas bruttokansantuotteen lasku ja siihen liittynyt suurtyöttömyys vaikuttivat syvästi suomalaiseen talouselämään ja yhteiskuntaan. Vaikka tuotanto vähitellen elpyi lähinnä kasvaneen viennin ansiosta, työttömyysaste pysyi korkealla ja suuri joukko ihmisiä syrjäytyi tuotantoelämästä ja yhteiskunnan toiminnoista.

 Laman syyllisten etsinnässä tapahtui kohtuuttomuuksia, sillä monet vastuusen saatetut eivät olleet mitenkään voineet vaikuttaa talouden toimintaehtojen muutokseen. Valtion alullepanemat oikeudenkäynnit kestivät pitkään ja tuottivat hyvin vähän tuloksia. Maksajiksi joutuivat usein lainojen takaajat, joilla ei ollut mitään mahdollisuuksia selviytyä maksuvelvoitteistaan.

 Suomea 1990-luvulla kohdanneen talouskriisin syitä ja seurauksia on tutkittu paljon, ja kokemuksista on pyritty ottamaan oppia. Kyseessä oli hyvin laaja ja monitahoinen kriisi, joten yksinkertaisia selityksiä ei ole löytynyt.

 Myönteisenä seurauksena talouskriisistä oli talouden perusrakenteen muuntuminen paremmin maailmantalouden uusien vaatimusten mukaiseksi. Erityisesti elektroniikkateollisuus kehittyi hyvin kilpailukykyiseksi.

 Laatikko: Laman opetukset (smm2laat2241)


Kirjallisuutta: Jaakko Kiander – Pentti Vartia, Suuri lama: Suomen 1990-luvun kriisi ja talouspoliittinen keskustelu (Etla, 1998); Jaakko Kiander, Laman opetukset: Suomen 1990-luvun kriisin syyt ja seuraukset (VATT, 2001); Pekka Korpinen - Juhana Vartiainen, “Elvytyksestä avoimeen kapitalismiin” teoksessa Suomalaisten tarina 4. Järjestelmien aika (1993); Erkki Pihkala, Suomalaiset maailmantaloudessa keskiajalta EU-Suomeen (2001), s. 221 - 276; Suomalaisten tarina 4. Järjestelmien aika (1993), s. 153 – 195; Suomi ja kriisit (2003), s. 189-206; Jouko Vahtola, Suomen historia (2003), s. 414 - 415.

[SULJE] [TULOSTA SIVU]