Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka
määritettiin
Maastrichtin sopimuksessa käsittämään kaikki
unionin turvallisuuden kannalta
merkittävät asiat mukaan
luettuna yhteinen puolustuspolitiikka, joka voi
aikanaan
johtaa yhteiseen puolustukseen. Lisäksi määrittelyyn sisältyi
useita
poikkeuksia, joiden tarkoituksena oli taata jäsenmaiden
määräysvalta omasta
turvallisuuspolitiikastaan.
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jäsenmaiden keskinäistä
yhteistyötä, jossa kaikki päätökset tuli tehdä konsensus-
periaatteella. Sen
mukaisesti yksikin jäsenmaa saattaa estää
päätöksen, jos se katsoo
turvallisuusetujensa niin vaativan.
Käytännössä useimmiten kuitenkin
tarvitaan useita jäsenmaita
eriävän kannan tueksi, ja toisaalta on käytetty
myös pidättymisen
tai syrjäänvetäytymisen mahdollisuutta.
|